Läntisen Karibian risteilymme ensimmäisenä kohteena oli Key West. Perille olisi varmaankin maisemallisesti paras saapua maanteitse legendaarista, 42 sillan päälle rakennettua Overseas Highway’ta pitkin. Ehkä niin seuraavalla kerralla, nyt risteillen saavuttaessa mentiin suoraan asiaan.
Olimme risteilyn ensimmäisenä aamuna tilanneet aamiaisen hyttiin, jotta saisimme nauttia siitä kaikessa rauhassa parvekkeella. Aamu valkeni hieman pilvisenä mutta ilma tuntui kuitenkin melko leppeältä. Pilvistä huolimatta aika nautinnollista, tuntui että loma oli todellakin alkanut.
Key Westiin olimme etukäteen varanneet liput Key West Old Town Trolley-bussiin, joka toimii hop on-hop off -periaatteella. Laiturilla meitä kuitenkin kohtasi kylmä totuus: Parvekkeemme oli sen verran suojaisella puolella, että emme olleet osanneet varautua Pohjois-Amerikkaa kurittaneen talvimyrskyn rippeisiin, jotka tuntuivat Key Westissä saakka – hattukaan ei meinannut pysyä päässä. Shortsit ja lyhythihainen paita olivat auttamattomasti liian heppoinen vaatetus, joten eikun laiturilta samantien takaisin laivalle hakemaan hytistä lisävaatetusta. Onneksi Old Town Trolley-busseja lähti parinkymmenen minuutin välein, joten tämä oli mahdollista.
Mitä opimme sitten tästä: ulkoilmaa kannattaa risteilyllä aina käydä haistelemassa ylhäällä aurinkokannella, jossa saa tuntumaa myös tuulen mahdolliseen vaikutukseen.
Old Town Trolley-kiertoajelun lähtöpaikka oli aivan risteilylaiturin tuntumassa, ja tovin odottelun jälkeen pääsimme aloittamaan kiertoajelun kylmässä tuulessa. Oranssi-vihreät bussit ovat hieman vanhanmallisten ratikoiden näköisiä, avo-ikkunoin varustettuja menopelejä. Kuljettaja-oppaan tehtäviä hoitava Pam osoittautui varsin puheliaaksi amerikantädiksi, jonka höpötti taukoamatta ja nauroi hersyvästi omille jutuilleen. No, häntä oli helppo kuunnella. Kierros alkoi Key Westin värikkäissä keskustakortteleissa joita kierrettiin aluksi ristiin rastin. Ohitimme myös Hemmingwayn talon pysäkin, mutta olimme jo aikaisemmin päättäneet jättää tämän väliin. Matka jatkui Duval Streetin pastellinväristen talojen ohi kohti rantatietä, jossa tuntui että hyytävä tuuli oli saanut vain enemmän voimaa joten ikkunoita ehti jo hieman kaivata. Uhkaavista pilvistä huolimatta runsaampaa sadetta ei kuitenkaan onneksi ollut ilmassa.
Bussin kääntyessä eteläisen rantatien puolelle tuuli kuitenkin tyyntyi ja manner-USA:n eteläisimmän kohdan pysäkillä nousimme kyydistä.
Ihailtuamme hetken rannan tuntumassa kalastelevia pelikaaneja jatkoimme kohti Southernmost Pointia. Itse olen tosin aina hieman ihmetellyt tätä mantereen painottamista, Key West kun sijaitsee Florida Keys-saariryhmän uloimmassa kohdassa…
Kun nyt kuitenkin paikan päällä oltiin niin pakkohan paikka oli katsastaa. Teimme kuten kaikki muutkin, eli asetuimme hetkeksi jonoon eteläisimmän pisteen virkaa toimittavan betonimöhkäleen kuvaa varten.
Yleensä emme harrasta kuvia, jossa poseeraamme nähtävyyskohteissa, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen. Joten olkaa hyvät – alla oleva kuva on harvinaista laatua – ainakin täällä blogin puolella.
Jono kuvanottoa varten oli maltillinen ja selvisimme noin 10 minuutin jonottamisella. Jono eteni ihan hyvässä järjestyksessä ja yleensä niin, että edellinen kuvattava antoi kuvausapua seuraavalle.
Kuvan ottamiseen liittyy pienoinen episodi: Meitä edellä oli senioripariskunta, jolta kysyin josko ottaisivat meistä kuvan.
”Tottahan toki; vaimoni on näissä asioissa asiantuntevampi”, sanoi herra.
Annoin kameran rouvalle, jolla tosiaankin näytti olevan homma hallinnassa.
Tai aluksi vaikutti siltä kunnes rouva kysyi: ”Mistä pitäisi painaa…?”
No, minä näytin mitä nappulaa pitäisi painaa ja pyysin tähtämään meitä keskipisteestä.
Homma näytti etenevän, ja kolme kuvaa otettiin. Tai siis luulin, että otettiin… Ennen kuin poistuimme betonimöhkäleen edestä päätin nimittäin vielä tarkistaa otokset. Onneksi tarkistin, sillä yhtäkään kuvaa ei ollut tarttunut kameraan. Meidän jälkeen kuvausvuoroon tulossa oleva nuori pariskunta selvisi onneksi paremmin tehtävänannosta. Mitä tästä opimme: kanssamatkustajiin, jotka väittävät olevansa eksperttejä kannattaa suhtautua varauksella…
Tässä kohtaa päivää ilma oli jo selvästi lämmennyt vaikka taivas oli edelleen pilvistä harmaana. Päätimme palata takaisin keskustaan kävellen, joten käännyimme takaisin Duval Streetille, jota pitkin matkaa keskustan risteilylaiturille oli n. 1,5 km. Kävelymatkan varrelle osui monenmoista, mm. alla oleva hieman koristeltu auto. Tätä ei ilmeisesti pestä ainakaan pesuautomaatissa…
Joulukoristelun riman voi asettaa eri korkeuksille, vai mitä sanotte näistä jouluövereistä?
Lähempänä keskustaa kirkkaissa pastelliväreissä hohtavat talot yleistyivät. Toisaalta keskustan kaupunkikuva näytti paikka paikoin kulissilta, toisaalta se oli varsin sympaattisen näköinen.
Viileähkö aamupäivä oli jäädyttänyt meidät oikein kunnolla, ja vaikka ilma olikin jo lämmennyt tuntui silti että olisimme tarvinneet lounastauolla rommitotin lämmikkeeksi. Key Westissä rommi tarjoillaan tosin normaalisti jäiden kera, joten tilasimme siis pöytään Rum Punch’it. Olkoot, että Margaritaville on niin ketjupaikka kun vaan olla voi, mutta Key West jos jokin on oikea paikka käydä kyseisen ketjun ravintolassa, sillä nykyään reilun parinkymmenen ravintolan ketju on perustettu kaupungissa vuonna 1977. Kevyenä lounaspaikkana ravintola toimi meillä erinomaisesti ja myös Crabcake-sandwich oli aivan oiva valinta huikopalaksi.
Iltapäivän vietimme varsin mielenkiintoisessa Truman’s Little White House-museossa – sitä lisää edempänä erillisessä postauksessa.
Ennen paluuta laivaan piti tietenkin käydä vielä nauttimassa palat Key West Lime Pie’ta kun sen alkulähteillä kerran oltiin. Key Lime Pie Co oli ehdottomasti tehtäviensä tasalla ja Floridan osavaltion virallista piirasta oli tarjolla monenkokoisena annoksena. Perinteisen, pyöreän muotoisen ohella piirasta oli tarjolla myös esim. tikkareina tai suklaakuorrutteisina paloina.
Normaalikokoinen pala Key Lime Pie’ta tarjosi melkoiset sokeriöverit ja oli jopa minulle melkein liikaa. Ja silloin puhutaan jo todella makeasta…
Leppoisan päivän jälkeen palasimme takaisin laivalle. Kaikenkaikkiaan Key West jätti pikkukaupunkimaisen ja sympaattisen vaikutelman, enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana että sinne voisi joskus palatakin. Vaikkapa katsomaan, josko alla oleva kukko vielä päivystää keskustassa…
Oletko sinä käynyt Key Westissä ja mitä sinä pidit kaupungista?
