Eilisessä postauksessa Loviisan Wanhat Talot-tapahtumasta luotiin yleiskatsaus lauantaiseen Loviisaan. Tänään kurkistetaan hieman lähemmin muutamaan kohteeseen (mielestäni realistinen määrä kohteita on 3 – 5 mikäli haluaa ehtiä nauttimaan myös tunnelmasta, syömään, kahvittelemaan ja kävelemään rauhassa kaupungin läpi).
Me keskityimme tänä vuonna etupäässä Garnisonin kaupunginosan kohteisiin, josta nyt vieraillaan kolmassa, ensimmäisenä kohteena Kuhlefeltin talo. Valtavalla puutarhatontilla sijaitseva puutalo on saanut nimensä siitä, että kaupungin pormestari, Georg Kuhlefelt, asui aikoinaan talossa. Talo on nyt perusteellisen peruskorjauksen alla, ja siitä on hyvää vauhtia kuoriutumassa varsinainen helmi. Poiketen monesta muusta LWT-kohteesta tässä talossa ei vielä asuttu meneillään olevan peruskorjauksen takia. Jotenkin ymmärrän tämän hyvin, sillä itsestäni ei ainkaan olisi asumaan remontin keskellä – hatunnosto kaikkien niiden vanhojen talojen asukkaille jotka asuvat talossaan peruskorjauksen aikana!
Kuhlefeltin talon tyyliä leimasi avaruus, korkeat huoneet ja vaaleat sävyt. Talon tyyliin luovat omalla tavallaan leimansa isot avoverannat molemmilla puolilla taloa. Etenkin kauniit ja persoonalliset, talon henkeen sopivat tapetit jäivät erityisesti minun mieleeni.
Toinen asia, joka tässä talossa miellytti minua oli, että täällä vanhasta ehostetaan uuden veroista. Tämän ei mielestäni tarvitse tarkoittaa sitä, että esim. vanhojen ovien ja ikkunoiden ”henki” häivytetään näkymättömiin vaikka ne entisöitäisiinkin uuden veroisiksi. Omaa silmää vanha joka on loppusilaukseltaan priima vain miellyttää kerta kaikkiaan enemmän. Toivottavasti pääsemme vielä uudestaan kurkistamaan Kuhlefeltin taloon kun talon peruskorjaus on valmistunut!
Jatkoimme kävelyämme Garnisonin läpi kohti seuraavaa kohdetta, Kuninkaanlampea. Pitkänmallinen, punainen talo (tämän postauksen pääkuvassa) oli varsin viehättävä sisältä (valitettavasti kuvaus ei ollut sisällä sallittua), ja vähintään samaa voi sanoa myös puutarhasta: Talon takana avautui suojaisa, runsaasti kukkiva puutarha, joka on myös (ymmärrettävästi) yksi Loviisan Avoimet Puutarhat -tapahtuman kohteista.
Puutarhavajasta löytyi lahjatavaraliike ja aivan hurmaava kahvila, joka suorastaan velvoitti ottamaan siinä kohtaa kahvitauon.
Virkistäytyneenä kahvitauosta jatkoimme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta: Vanhaa Viinatornia. Rakennuksen nimellä on ihan oikea historiakin, sillä talossa on aikoinaan 1800-luvulla toiminut viinatehdas. 1980-luvulla tornin oli käydä kalpaten, ja itse asiassa se ehdittiinkin jo osittain purkaa. Onneksi purku keskeytettiin ja omintakeisen näköisen talon torni rakennettiin uudestaan alkuperäisen mallin mukaan.
Kävelyllämme kaupungin keskustassa poikkesimme myös Vanhaan Apteekkiin, joka sijaitsee yhdessä toriympäristön vanhoista kivitaloista. Apteekin muutettua torin poikka vastakkaiseen kulmaan talossa toimi käräjäoikeus, nykyisin talo toimii taidegalleriana. Rakennus oli sikäli pettymys, että sinänsä upeasti entisöityä taloa ei oltu oikeastaan sisustettu ollenkaan, mikä teki siitä hieman kolkon oloisen.
Vanhassa kaupungissa suuntasimme kohteeseen, jossa olimme vierailleet myös vuonna 2012: Vackerbackan talo, Suolatorin varrella. Mielestämme on hauska katsoa miten korjaustyöt edistyvät ja miten talot muuttavat pikkuhiljaa muotoaan. Alla kaksi kuvaa, samasta tilasta tänä vuonna ja kaksi vuotta sitten.