St. Thomas yläilmoista – Paradise Point Tramway

Päivä St.Thomasin Charlotte Amaliessa oli jo kääntymässä loppuaan kohti, mutta meillä oli vielä suunnitelmissa yksi käyntikohde ennen kuin palasimme laivalle: Paradise Point Tramway, eli köysirata-ajelu maisemia ihailemaan.

Jostain ihmeen syystä tuntuu olevan niin, että vaikka lievä korkean paikan kammo vaivaakin, melkein aina on pakko päästä ylöspäin jos näköalapaikka on tarjolla…

Paradise Point Tramway’n kabiinit liikennöivät ryppäissä, ja samaan aikaan molemmista päistä lähtee 3 kpl 8-hengen seisomakabiinia. Matka Paradise Peakin huipulle (joka on 216 metriä merenpinnan ylääpuolella) kestää n. 5 minuuttia. Lyhyen kabiinimatkan hinta oli verrattain kallis (21 $/hlö m/p) etenkin jos vertaa Alpeilla olevien kabiinien ”kesähintoihin”, mutta suosittelen silti käyntiä huipulla maiseman takia. Kabiinimatkalta avautuva maisema ei ollut mitenkään sävähdyttävä, mutta tietenkin ylöspäin mentäessa maisemat koko ajan paranivat.

Ylläolevassa kuvassa taustalla  etualalla näkyy Havensightin risteilysatama (johon meidän laivamme, Celebrity Reflection oli laitettu kätevästi taskuparkkiin Disneyn ja Carnivalin risteilijöiden väliin) ja taustalla Crown Bay, Charlotte Amalien toinen ristielijäsatama johon Oasis of the Seas oli parkkeerattu päiväksi.

Vaikka Paradise Peak ei kovin korkea olekaan, ylhäältä näköalatasanteelta avautuva maisema on oikeasti juuri niin kaunis kuin postikorteissa. Mikäli joskus tulemme uudestaan St.Thomasille, ei meidän tarvitse käydä Paradise Peakillä toista kertaa – paikka on ”yhdellä käynnillä nähty”, ja tyypillinen turistipaikka, jossa matkamuisto- ja valokuvamyymälät ovat rivissä. Mutta kuten sanottu: Maisemien takia siellä kannattaa mielestäni käydä.

Näköalatasanteen baarissa piti tietenkin nauttia yksi ”frozen”, jota paikan päällä (tietysti) kehutaan St.Thomasin parhaimmiksi ja palkituimmiksi. Noh…eipä se muovimukista nautittu Banana Mama nyt niiiin erikoiselta maistunut, mutta vilvoitti mukavasti ja rommissa kun ei todellakaan oltu säästetty janoisen kulkijan iltapäivästä tulikin nopeasti ”iloinen iltapäivä”…

Oli kuitenkin aika palata laivallemme, ja kabiiniradan ala-asemalta oli enää lyhyt kävelymatka risteilylaiturille, jossa ”laivanb vastaanottokomitea” oli varautunut kylmällä juotavalla ja pakastetuilla pyyhkeillä ennen laivaannousua ja asiaan kuuluvaa turvatarkastusta.

Käytyämme hytissä kääntymässä jatkoimme aurinkokannen allasalueelle, josta seurasimme lähtöä St.Thomasin saarelta.

Luotsivene saattoi meidät matkaan – mutta hetkinen; kyydissä näytti joulun lähestyessä olevan (ainakin melkein) tutun näköinen heppu…

Raukeina lämpimän päivän jälkeen (ja ehkä aavistuksen verran myös Banana Mamasta johtuen…) nautimme kannella auringon viimeisistä säteistä päivän vaihtuessa vähitellen illaksi Karibian lämmössä.

Seuraavana pysähdyksenä St.Maarten ja Philipsburg…