Pienen tauon jälkeen palataan jälleen talvisista alppimaisemista takaisin lämpimämmille vesille Karibian aurinkoon ja viime syksyn Karibian risteilyn tunnelmiin. Aikaisemmissa postauksissa ollaan tutustuttu laivan sisätiloihin ja ulkokansiin, tänään keskitytään enemmän siihen minkälaista viihdeohjelmaa laivan eri tiloissa oli tarjolla.
Mielikuva Karibian risteilijästähän on, että tekemistä riittää ympäri vuorokauden laidasta laitaan; Celebrity Reflectionilla tähän voi todeta että kyllä ja ei. Ohjelmaa oli joka päivä tarjolla paljon, mutta ei sehkä niin paljon ohjattuja aktiviteetteja kuin olisin odottanut – ei sen puolen, että olisimme niitä niin kaivanneetkaan. Meille ohjelmaa oli aivan riittävästi ja meille luksusta oli valinnanvapaus tehdä juuri mitä halusimme (tai jättää tekemättä ja vaan keskittyä olemiseen ja hetkestä nauttimiseen laivan upeissa puitteissa).
Päivän ohjelma oli hyvin esiteltynä edellisenä iltana hyttiin jaettavassa ohjelmalehtisessä (kuten kansainvälisillä risteilijöillä on tapana), ja jos nelisivuisen lehtisen lukeminen tuntui liian raskaalta laivan sisäisellä TV-kanavalla pyöri myös ostos-TV’n tyyliin risteilypäällikön juontama päiväohjelman esittely.
Laivan viihdetarjonnasta suurimman vaikutuksen meihin tekivät jokailtaiset showesitykset laivan valtavassa, kolmikerroksisessa Reflection Theatre-salissa. Esityksiä oli joka ilta kaksi, joten riippumatta siitä söikö aikaisemmassa tai myöhaisemmässä kattauksessa (tai siltä väliltä) oli mahdollisuus seurata esitystä.
Esitysten kirjo oli melko laaja, ja joka ilta oli tarjolla uusi, keskimäärin noin tunnin pituinen showesitys: Live-orkesterin säestämiä musikaalityyppisiä esityksiä tanssijoiden ja solistien tähdittäminä, kabaré-tyyppisiä esityksiä joissa ydhistyivät akrobatia, musiikki ja tanssi sekä puhtaita musiikkiesityksiä (joista mieleemme jäi erityisesti aivan loistavan xylosynth-artistin David Meyerin esitys). Eikä tietenkään sovi unohtaa Kyle & Mistie Knight’in näyttävää illuusioshow’ta.
Yleisesti ottaen esitykset olivat korkeatasoisia, ja pakko on sanoa, ettei meidän Itämeren laivojen showesityksistä voi puhua samana päivänä. Osansa kokonaisuuteen tuo tietenkin myös massiivinen näyttämötekniikka, jossa ei ole säästetty äänentoistolaitteiden, valaistuksen, savukoneiden ja lavasteiden määrässä. Wow!
Näkyvyys oli teatterissa hyvä joka suunnalta, mutta salin koon takia kannatti toki hakeutua hieman lähemmäs näyttämöä, permantopaikoille. Ennen esitysten alkua tarjoilu toimi tietenkin tehhokkaasti ja henkilökunta kiikutti juomat penkkiin asti.
Ensimmäisen ”Formal Night”in shown yhteydessä järjestettiin myös päällystönesittely, jonka Reflectionin kapteeni juonsi itse – melko pitkäänkin jutustellen – mukavalla kreikkalaisella aksentillaan. Tämä oli osoitus siitä mihin kiinnitimme useinkin huomion risteilyn aikana: Laivan päällystöllä myös sosiaalinen puoli kuuluu olennaisena osana työnkuvaan. Tätä samaa toivoisi useammin myös Itämeren laivoilla; meillähän kapteenia ei olla niinkään totuttu kuulemaan äänessä.
Reflection Theater’in lisäksi laivalla oli myös pienempi ja tunnelmallisempi teatterinäyttämö Celebrity Central; päiväsaikaan tässä pikkuteatterissa pidettiin usein luentoja ja myöhäisillan tunteina tarjolla oli niin stand-up’ia kuin burlesque-esityksiä.
Niin, tuo Formal Night, eli ”Muodollinen ilta”. Näitä iltoja, jolloin pukeudutaan hieman paremmin meidän risteilyn aikana oli kaksi (toinen ja toiseksi viimeinen ilta). Tarkoituksena ja suosituksenahan siis on, että pukeudutaan silloin hieman paremmin, mutta ’paremmin’ lienee suhteellinen käsite, sillä näinäkin iltoina näkyi kaikkea T-paidoista valkoisiin smokkeihin & ja iltapukuihin. A la Carte-ravintoloissa kiinnitettiin näin iltoina huomiota pukeutumiseen (ja myös tarjoiluhenkilökunta oli silloin hieman juhlavammissa vaatteissa), mutta jos ei jostain syystä halua laittautua laivan buffet-ravintolassa ei ”formal nightinakaan” ollut normaalista poikkeavaa pukukoodia.
Itse olin varautunut ”formal night”eja varten ottamalla puvun mukaan muatkaan (mielestäni ajatus siitä, että muutamana iltana pukeutuisi hieman paremmin tuntui ihan kivalta), mutta myös paidalla & suorilla housuilla (sekä pikkutakilla jos haluaa) olisi pärjännyt aivan loistavasti.
Iltaisin laivalla oli tarjolla myös miltei joka ilta erilainen teemajuhla, näistä osa lisämaksullisia: Liquid Nightclub, Indulgence Party, Island Party, The Cellar Nightclub… Näistä ja myöhemmän illan ohjelmista tosin emme nähneet juurikaan, koska emme jaksaneet valvoa yömyöhään (olihan aina seuraavana päivänä taas tiedossa uusi kohdesatama/uutta ohjelma…). Suuntaus tuntuu yleensäkin olevan risteiilyvarustamoilla, että tarjolla on laivalla melko runsaasti lisämaksullisia aktiviteetteja ja ruokailuvaihtoehtoja, mutta toki myös risteilyn hintaan kuuluvaa perusohjelmaakin oli tarjolla paljon (mm. edellä mainitut, korkeatasoiset show-esitykset).
Iltaviihde keskittyi laivalla melko pitkälle Grand Foyer-atriumpihaan laivan keskellä; yllättävän hyvin korkea aulatila ympäröivine baareineen kansilla 3,4 ja 5 muuntui iltaisin yökerhoksi – aina pieni miinus oli, että tilan akustiikka yhdistettynä bändiin teki keskustelemisesta lähes mahdottoman.
Meidän suosikkibaarimme laivalla (peräkannella sijaitsevan Sunset Barin lisäksi) oli kuitenkin hieman hämyisä, huomattavasti rauhallisempi, jazzklubin tyylinen Ensemble Lounge, jossa usein iltaisin soitettiin elävää jazzmusiikkia.
Päiväsaikaankin tarjolla oli pitkä lista erilaisia ohjelmia, sekä seurattavia että osallistumisenkin mahdollistavia. Oli tietovisaa, Mac-luokkaa, tanssikursseja, flash mob-esitys, taideluokka, Top Chef at Seas-kilpailu, keittiökierros (siitä teen erillisen postauksen edempänä)… Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkiin ohjelmiin ei risteilyllä ehdi osallistua – eikä tarvitse, risteilyllä ollaan kuitenkin lomalla!
Päiväohjelmassa oli myös runsaasi luentoja, esim. merenkulkuun ja navigointiin liittyviä. Useimmat luennot kuitenkin keskittyivät ostoksiin (mm. laivan kello- ja koruliikkeissä oli useampi luento, jossa syvennyttiin eri Rolex-mallien eroavaisuuksiin…) ja myös satamia käsittelevät luennot keskittyivät juuri niihin. Kävin ihan mielenkiinnosta kuuntelemassa laivan ”shopping host”-pariskunnan (kyllä, luitte oikein; miehistössä oli pariskunta jonka päätehtävä oli antaa ostosvinkkejä ja jakaa pieniä käyntikortin kokoisia alennuskuponkeja) luentoa, joka käsitteli San Juania. En ole ennen nähnyt ostos-TV’n live-versiota. Ainoa lause joka jäi tilaisuudesta mieleen oli pariskunnan slogan: ”If you see something you like – buy it” (ja tätä neuvoa seuraten provisiot ropisivat varmaankin heidän tililleen…) Olin ehkä odottanut kuulevani jotain muutakin San Juanista, mutta mielenkiintoinen luento tämäkin omalla tavallaan.
Jos meillä taxfree on tärkeässä roolissa, niin yhtälailla tärkeä asia se tuntuu olevan myös amerikkalaisille Karibialla, tosin siellä ostetaan etupäässä timantteja, kelloja ja koruja. Ja alkoholiakin.
Myös laivan Casino tuntui myös olevan keskeinen osa risteilykokemusta ainakin joidenkin amerikkalaisten risteilyvieraiden kohdalla, ja myös siellä järjestettiin jos jonkinmoista peliturnausta risteilyn aikana. Tämän lisäksi kyseisessä ”peliautomaattien infernossa” osa kansasta näytti myös viihtyvän aamusta iltaan melko monotonisesti automaatteja ruokkimassa; jotenkin surullisen näköistä… Mitenkään ihan pienestä bisneksestä ei voi myöskään olla kyse, koska risteilyohjelmassa oli joka päivä merkintä siitä, kuinka paljon peliautomaatit olivat maksaneet voittoja. Viimeisen päivän risteilyohjelmassa summa oli jo $ 60.232,76 …
Tästä postauksesta saattaa jäädä kuva, että suomalainen ”tavis” ei tunne oloaan kotoisaksi Karibian ”luksusristeilijällä”. Tosiasia on kuitenkin, että vaikka puitteet ovat upeat, niin elämä laivalla tai kanssaristeilijöiden kirjo ei loppuen lopuksi eroa niinkään paljon ”omien laivojemme” vastaavasta. Syödään, juodaan, mennään ostoksille, nautitaan lomasta…aivan kuten meilläkin. Eivätkä ne Karibian risteilijöiden mummot (niitäkin on mukana) kovin paljon eroa meidänkään mummoista…
Pysykää kyydissä, seuraava pysähdys on St.Thomasin saari ja Charlotte Amalie!
12 kommenttia
No mitäpä tuohon lisäämään, kattava postaus ja täyttä asiaa joten kiitos siitä. Samanlaista tuo touhu tuntuu olevan NCL:llä ja RCCL:läkin. Ja tiedätkös mitä, Ensemble Lounge olisi se minun ja mieheni lemppari kyseisellä laivalla myös.
Eipä kestä! Joo, vertailu olisi mielenkiintoista…
Oli mennyt minulta ohi, että olitte olleet myös Celebrityn risteilyllä… 🙂
Ei olla oltu -vielä. Mutta kun kerroit että Jazz Lounge oli teidän lempparipaikka niin me myös miehen kanssa tuppaamme hakeutumaan jazz-musiikillisiin paikkoihin. Siksipä päätyisimme varmasti Ensemble Loungeen jos Celebrityllä olisimme.
Jotenkin uskon kyllä, että Ensemble Lounge olisi juuri teidänkin suosikkipaikkoja!
Vaikken itse mikään risteilyihminen olekaan (ainakaan vielä), niin on tosi kiva lukea tällaisia kattavan kuvan antavia postauksia aiheesta. Jokin noissa jättiristelijöissä kiehtoo, vaikken ehkä vielä olekaan matkarahojani valmis laittamaan risteilyyn. 🙂
Sano muuta; aava meri ja iso laiva vaan kyllä jollain tavalla aina kiehtoo; ehkä johtuu siitä, että meillä suomalaisilla ”Ruotsinlaivamatkailu” ollaan saatu vähän kuin äidinmaidossa.
Hyvä on myös muistaa, että risteilyjä on monenpituisia ja hyttiluokkia laidasta laitaan, joten risteilyjäkin on monessa hintaluokassa.
Olipa mielenkiintoinen postaus :). Nuo risteilyt ovat olleet vahvasti mielessä viimeaikoina erityisesti Passionate Travellerin ansiosta, joten lueskelen tällaista mielenkiinnolla. Hyvin kattavasti olit saanut esiteltyä laivan ohjelmatarjontaa. Varsinkin, kun itse en ole käynyt EDES Itämeren laivoilla kuin viimeksi joskus ehkä 11-vuotiaana, minulla ei ole mitään käsitystä laivojen tarjonnasta.
Kiitos, kiitos Jerry! Joo, kyllä täytyy itsekin myöntää, että vaikka kaukoristeily on aina ollut omalla ”bucket listalla”, niin blogipostaukset aiheesta kyllä ihmeellisesti ruokkivat omaakin kiinnostusta ennenkuin lähdimme matkaan! Hyvä muistaa on tosiaankin, että vaikka ohjelmaa on paljon kannattaa malttaa mielensä, jottei laivaelämä mene minuuttiaikatauluksi. Kokeilemalla selviää kaikkein parhaiten, onko risteily se ”oma juttu” vai ei.
Onkin jotenkin mietityttänyt, että miten sen kaiken saa tasapainoon, kun risteilylle lähdetään yleensä rentoutumaan kunnolla, mutta toisaalta tekemistäkin olisi vaikka kuinka :).
Pää kylmänä vaan – kyllä tuohon rentoutumismoodiin pääsee melko pian siellä laivalla! 🙂
Oon nyt lukenut lävitse useampana päivänä näitä sun Karibia-postauksia ja täytyy vain todeta, että upean työt olet tehnyt näitä kirjoittaessa! Tosi informatiivistä ja vastaa just niihin kysymyksiin, mitä tässä on ehtinyt syntymään. 🙂
Kiitos kaunis; mukavaa jos niistä on ollut hyötyä. Käsittääkseni Celebrityn ja Royal Caribbeanin väliset erot ovat pitkälti matkustajaprofiilissa; mahd. tasoeroista en osaa sanoa ( RCCL’n uudet laivat toki omaa luokkaansa tarjonnan ja koon suhteen), Cruise Critic kuvailee eri varustamoja muistaakseni myös matkustajaprofiilin mukaan.