Syyskuun Kuukauden kuva tulee Dubrovnikista, jossa nautimme vuosi sitten ihanista loppukesän päivistä Välimeren lämpimässä ilmastossa.
Keskipäivän suurista matkailijamääristä huolimatta Dubrovnikin vanha kaupunki hurmasi meidät välittömästi, mutta sydän menetettiin lopullisesti muurien ympäröimän kaupungin rauhoituttua illaksi risteilijäturistien jatkettua matkaansa uusiin satamiin. (Vertailun vuoksi päiväkuva samasta kulmasta löytyy tästä..)
Kuvassa kävelykatu Stradun kylpee tumman taivaan alla katuvalojen himmeässä valossa, Ilmassa on seesteisyyttä ja kiireettömyyttä; ihmiset ovat helteisen päivän jälkeen hitaalla iltakävelyllä, toiset tulossa illalliselta, toiset kenties vata menossa syömään. Minnekään ei ole kenelläkään kiire. Kadun sileät, kiiltävät kivet hohkaavat vielä lämpöä ja katua reunustavat rakennukset luovat melkein kulissinomaisen tunnelman. Voiko joku tosiaankin olla niin onnellinen, että saa asua näin kauniissa ja tunnelmallisessa ympäristössä?
Tunnettu slogan puhuu jaksamisesta ”…kun on mitä odottaa” – itse väittäisin, että yhtä mukavaa on katsoa taaksekinpäin: Kuva tuo mieleen ihania lomamuistoja – puhdasta lomanautintoa parhaimmillaan.
Jos haluat lukea lisää Dubrovnikin matkastamme löydät postaukset tästä (Kroatia), tästä (Montenegro) ja tästä (Bosnia-Hercegovina).
