Vanha Rauma yllätti ja hurmasi meidät täysin- vanhakaupunkihan on makea kuin mansikka ja kooltaan yllättävänkin laaja (mutta kuitenkin mukavasti kävellen hanskattavissa). Tai no, eihä tuo meille nyt mikään täydellinen yllätys ollut, sillä olihan meillä tiedossa että kyseessä on hieno kaupunki. Jostain kumman syystä kaupungissa ai vaan ollut tullut aiemmin vierailtua.
Vanha Rauma on yksi UNESCO’n maailmanperintöluettelon seitsemästä suomalaisesta kohteesta; tämän statuksensa Vanha Rauma sai vuonna 1991. Perusteluina oli, että Vanha Rauma on rakennuskannaltaan ja kaavaltaan hyvin säilynyt kokonaisuus, jossa liike-elämä, asuminen ja työpaikat liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Vanhan kaupungin tori on Raumalla hauskasti ratkaistu kiinteillä katoksilla, jotka vievät ajatukset hieman Keski-Euroopan avoseinäisiin kauppahalleihin.
Vanhassa Raumassa kiertäessä meidät yllätti ehkä eniten alueen laajuus ja se, että suurin osa rakennuksista on erittäin hienoon kuntoon entisöity. Toki poikkeuksiakin on, mutta vanhojen puutalojen ollessa kyseessä työt ja korjaustarpeet eivät varmaankaan koskaan lopu täysin. Joka tapauksessa silmäniloa on valtavasti, ja jokaisen kadunkulman jälkeen tuntuu että eteen avautuu vieläkin viehättävämpi näkymä.
Olimme päättäneet tutustua kaupungin kolmen, vanhassakaupungissa sijaitsevaan museon kokonaisuuteen, joten ostimme yhdistelmälipun kaikkiin kolmeen museoon. Lipun voi ostaa kaikista alla mainituista museoista; lipun hinta (aik. 8 EUR, lapset alle 18 v. ilmaisia) oli ehdottomasti hintansa arvoinen.
MARELA
Talo on saanut nimensä 1700-luvun loppupuolen omistajasta, kauppias-laivanvarustaja Abraham Marelinista, tosin nykyinen kotimuseo esittelee esineistön kautta toista, myöhemmin talossa asunutta laivanvarustaja-kauppiasperhe Granlundia. Talossa kierrellessä ei voi kun ihmetellä purjelaivakauden laivastojen kokoa ja niiden tuomaa vaurautta, joka näkyy talossa. Erityisesti ihailimme talon koristeellisia ja hyvin säilyneitä kaakeliuuneja.
KIRSTI
Merenkulkuun liittyy myös toinen museotalo, Kirsti. Tämä, huomattavasti vaatimattomampi merimiehen talo sijaitsee viehättävässä paikassa Kanaalin varrella (joka on oikeastaan tässä kohtaa kyllä enemmän puron kokoinen), omenapuiden katveessa.
Puutarhan toisella laidalla, siipirakennuksessa sijaitsee erillinen asunto, vuokra-asunto, joka tarjosi 1960-70-luvun sisustuksellaan runsaasti flashbackeja lapsuuden sisustusratkaisuista ja -materiaaleista.
Pisteet muuten museo-oppaille niin Kirstissä kuin Marelassakin; nuoret oppaat kertoivaat ilahduttavan innostuneesti kohteista ja osasivat vastata kysymyksiinkin asiantuntevasti.
VANHA RAATIHUONE
Vanhassa Raatihuoneessa sijaitseva museo esittelee yläkerrassa Rauman historiaa yleisesti, pitsinnypläyksen historia puolestaan on vahvasti esillä alakerrassa. Museo on suhteellisen pieni, mutta antaa hyvän yleiskuvan Rauman kaupungin historiasta.
Kaikki kolme museota sijaitsevat vanhoissa rakennuksissa, joten pääsy näihin ei ole esteetön.
Museoissa kiertelyssä meillä kuluikin sen verran paljon aikaa, että vatsanpohjaa kurni ja siirryimme myöhäiselle lounaalle Goto Kök & Bar-ravintolaan. Harmittavaisesti shoppailuun ei tällä kertaa jäänyt aikaa, viehättäviä pikkuputiikkeja kun olisi ollut vaikka kuinka paljon. Etenkin Ruokapuoti Lumo jäi hieman kismittämäään, mutta onpahan hyvä syy palata uudemman kerran Raumalle.
Vanhan Rauman sulkevat varsin yleisesti ovensa jo klo 17, sinänsä nyky-yhteiskunnassa ihan terve piirre. Ilahduttavaa oli myös, että alueen myymälät eivät ole pelkästään matkamuistomyymälöitä, vaan kyseessä on elävä keskusta ihan tavallisinekin kauppoineen.
Paikoitus on Raumalla ilmaista parkkikiekolla (1-2 h), myös vanhan kaupungin katujen varsilla löytyy parkkipaikkoja, joskin nämä ovat enintään tunnin kiekkopaikkoja. Parkkipirkkojakin näkyi kiertävän ahkerasti, joten kiekko ja siihen asetettu aika kannattaa muistaa!
Ennen kotimatkaa teimme vielä pienen kierroksen autolla sataman suunnassa, Rauman merellisyyttä ei niinkään huomaa keskustassa, mutta laaja, hieman rosoinen satama-alue muistuttaa kaupungin perinteistä niin merenkulun kuin laivanrakennuksen saralla.
Päällimmäisenä Raumasta jäi mielikuvaksi söpö, kaunis, viehättävä, tunnelmallinen, karamellimainen…listaa voisi jatkaa pidemmäksikin.
Onko joku teistäkin hurahtanut Vanhan Rauman lumoon?