Tänä keväänä tuntuu, että entistä useammat matkabloggaajat ovat suunnanneet Suomen Lappiin ja etenkin Levin maisemiin. Ehkä Suomi100-teemavuosi on avannut meidän silmämme kotimaan matkailulle ja kaikelle niille upeille elämyksillä ja maisemille, joita pohjoinen kotimaamme voi tarjota. Niin tai näin, hyvä on että Suomi saa ansaitsemansa huomion.
Mekin suuntasimme, viime talven ensikäynnistä innostuneina. Varsinainen ”Lapinhulluus” ei ehkä ole iskenyt, mutta myönnettävä on, että ajatus aavasta tunturimaisemasta, joka kylpee kirkkaassa kevätauringossa houkuttelee vahvasti sen jälkeen kun tämän kerran on nähnyt.
Tänä vuonna meillä oli satumainen onni säiden suhteen: aamulla herättiin parissa pakkasasteessa, mikä varmisti että rinteet olivat loistokunnossa – vielä iltapäivän auringonpaisteessakin, jolloin lämpötila nousi jo reilusti plussan puolelle.
Oleellisena osana keväistä Lapin viikonloppuahan on myös hyvä ruoka eivätkä Kuura ja Colorado tälläkään kertaa pettäneet odotuksia; etenkin Kuura on varsinainen helmi, joka ansaitsee erityismaininnan ruoan suhteen. Palvelun suhteen moni suomalainen voisi ottaa näistä kahdesta oppia.
Saapumisiltana emme jaksaneet lähteä hotellista minnekään illalliselle, joten nautimme varsin maukkaan keitto – blini -yhdistelmän hotellimme Kiisa-ravintolassa.
Tälläkin kerralla majoitumme hyväksi havaittuun Break Sokos Hotel Leviin, joka tarjoaa hyvän sijainnin lisäksi kohtuullisen hinta-laatusuhteen. Pakko kuitenkin on todeta, että Lapin hintataso rupeaa kevättalven huippukaudella olemaan yläkantissa kun yöpymisen hinta lähentelee pariasataa euroa per yö.
Varsinkin aamiainen oli iloksemme kehittynyt parempaan suuntaan (vaikka suomalaiseksi hotelliaamiaiseksi ihan hyvä oli jo viimekin vuonna).
Levin rinneravintoloista kaipaisin enemmän pienimuotoisuutta ja aitoutta, jolle olisi rinteiden yhteydessä hyvinkin tilaa (ja varmaankin myös tilausta), alueen kokoon nähden kun näitä ei kuitenkaan kovin tiheässä ole.Yksi hyvä esimerkki pienimutoosuudesta löytyy mielestäni jo Palovartija-kahvilan muodossa, mutta lisää tällaisia mahtuisi kyllä palvelutarjontaa täydentämään. Tällä ei kuitenkaan sanottu, ettei myös isoja rinneravintoloita tarvittaisi suuria massoja palvelemaan. Enemmän omaleimaisuutta ja viihtyisyyttä kaipaisin kuitenkin näihin. Jostain syystä tämä osataan (isossakin mittakaavassa) paremmin Keski-Euroopan isoissa hiihtokeskuksissa.
Levin eturinteiden kautta on aina mukava laskeutua afterskihin. Maankuulu Vinkkari jäi meiltä tälläkin kertaa väliin, meitä kun houkuttelee enemmän Kuuran terassin tapainen rauhallisempi vaihtoehto. Levin iltaelämään varsin mainioksi uudeksi tulokkaaksi osoittautui englantilaistyylinen Old Mates-pubi (entinen irlkupubi Oliver’s Corner).
Kiitos & kippis Levi – tapaamme varmasti taas talvisissa maisemissa!