Viikonloppuna kävimme katsomassa Svenska Teaternin ylistetyn version Mamma Mia-musikaalista. Mamma Mia-musikaalihan ei ole ole kertomus ABBAsta, mutta kertomus nojaa ABBAn musiikkiin. Ja kun ABBA-miehet Björn ja Benny ovat jonkin musiikillisen produktion takana tämä ei yleensä kaipaa sen enempää esittelyitä – ei tämäkään. Mistään turhasta musikaalistahan ei ole kyseessä, sillä ohjelmalehden mukaan Mamma Mia on vuoden 1999 ensi-illan jälkeen kerännyt jo 54 miljoonaa katsojaa. Lontoossa musikaali on esitetty jo 6.400 kertaa ja Broadwaylla yli 5.300 kertaa. Menestysmusikaali kiinnostaa myös esiintyjiä, sillä Helsingin produktion koe-esintymiseen tuli peräti 1.000 hakemusta!
Mamma Mia hurmasi meidät – jälleen! Kuva: © Matkoilla-blogi
Koska olemme nähneet West End-version Mamma Miasta Lontoossa vuonna 2008 (sekä tietenkin upeissa kreikkalaisissa maisemissa kuvatun Mamma Mia-elokuvan lukemattomia kertoja) odotusarvo oli meillä melko korkealla. Pieni epäilys oli myös, josko kotimainen produktion voisi kilpailla näiden kanssa tasavertaisesti. Itseäni oli ennakkoon ehkä eniten askarruttanut miten kokemukseen vaikuttaisi, että laulut esitettäisiin ruotsiksi – ABBAn kappaleet kun on tottunut kuulemaan englanniksi (ja eipä niitä taida kovinkaan paljon olla edes alkuperäisversioina ruotsiksi). Myös Mia Hafrenin suoriutuminen Donnan roolista (jossa elokuvassa nähtiin Meryl Streepin loistosuoritus) oli pieni lisäjännityksen aihe.
Kaikki epäilykset osoittautuivat kuitenkin täysin turhiksi, sillä Svenska Teaternin Mamma Mia-esitys tarjosi aivan loistavan hyväntuulen pläjäyksen keskellä harmaata alkutalvea. Pääroolin esittäjistä esille pitää ehdottomasti nostaa juuri Mia Hafren Donna Sundbergin roolissa. FORKista tunnetun Mian ääni sopi mielestäni hyvin kappaleisiin ja myös monet tulkinnat olivat loistavia – erityisesti kappale ”Kan man ha en solkatt i en bur”, joka on tunnetumpi nimellä ”Slipping through my fingers”.
Tottakai myös Myös Sofie Sundberg, jonka roolin esitti niinikään upean suoirutksen tehnyt Lineah Svärd, ansaitsee kiitokset. Iloisen yllätyksen tarjosi Donnan kahden ystävättären roolisuoritus: Sekä Rita (Anna Hultin) ja Tanja (Veera Railio) loistivat niin näyttelijöinä kuin laulajinakin näyttämäöllä.
Erityismaininnan ansaitsevat myös lavasteet: Yksinkertainen, kaunis ja harmooninen kokonaisuus tuki musikaalia hienosti viemättä huomiota liikaa.
En enää muista tarkkaan Lontoon version lavasteista muuta kun että nekin olivat melko yksinkertaiset, mutta siitä huolimatta voin sanoa, että Svenska Teaternin lavastus teki minuun suuremman vaikutuksen. Myös hieno valojen käyttö niin värien, valojen ja varjojen suhteen (hienosti suunnatut valot loivat effektin auringonpaisteesta) antavat aihetta kiitokseen.
En voi lakata ihmettelemästä ABBAn musiikin voimaa ja miten se säilyy sukupolvelta toiselle. Yleisö oli teatterissa kaikenikäistä, ja näytöksen loppuun sijoitettu encore-hittikavalkaadi osoitti myös, että jopa pidättyväiset suomalaiset osaavat irrotella – iästä riippumatta.
Mamma Mian vuoden 2015 esitykset tulivat myyntiin pari viikkoa sitten, joten jos haluaa varmistaa paikkansa on syytä olla hereillä nyt; sen verran suosittu Svenska Teaternin versio musikaalista on ollut (olihan lippuja myyty jo ennen ensi-iltaa peräti 75.000 kpl!).
Kannattaako mennä? Ehdottomasti!
Onko joku muukin nähnyt Mamma Mian Svenska Teaternissa ja mitä mieltä olitte esityksestä?
