Muutaman tunnin vietimme yhtenä iltapäivänä Little Italyssa ja Chinatownissa. Oikeastaanhan nämä kaksi ovat melkein samaa aluetta, niin yhteen nämä ovat tänä päivänä sulautuneet. Little Italya olin itse kuvitellut huomattavasti isommaksi alueeksi kuin se todellisuudessa oli – kovin paljon enempää kuin katu, jota reunustavat miltei pelkästään ravintolathan tämä ei loppujen lopuksi ole. Rehellisyyden nimissä en kokenut tätä turisti-ravintoloiden keskittymää kovin viehättäväksi enkä liioin aidoksi, lounas Café Napolissa ei myöskään ollut mikään suuremman luokan makuelämys.
Raja Little Italyn ja Chinatownin välillä on häilyvä ( itse asiassa kerrotaan, että Chinatown on koko ajan vallannut enemmän tilaa Little Italylta) mutta kuitenkin veitsenterävä. Eräänlainen kiehtova nähtävyys on se, miten nopeasti siirrytään (teko-)italialaisesta kaupungista Kaukoitään. Tällaiset vastakohdat lienevät mahdollisia vain New Yorkissa.
Olo kävellessämme Chinatownissa oli yhtäkkiä miltei surrealistinen: ympärillä oli hyvin vähän matkailijoita (ainakin Little Italyyn verrattuna), miltei kaikki ihmiset ympärillä olivat aasialaista alkuperää, tekstit katujen varsilla olivat vaihtuneet käsittämättömäksi ja myymälöiden valikoimat huomattavan eksoottisiksi. Vain parin korttelin matkalla.
Chinatownissa olisi voinut viettää pidemmänkin tovin; ruksi kohtaan ”seuraavalla kerralla paremmalla ajalla”.