Viime vuonna suunnatessamme joulumarkkinamatkalle Porvooseen olimme suunnitelleet lounastavamme paljon kehuja keränneessä Bistro Sinnessä. Joku lukijoista ehkä muistaakin miten siinä kävi…
Olimme siis päättäneet kesän aikana jossain vaiheessa ajella Porvooseen testaamaan josko Bistro Sinne on maineensa veroinen? Porvooseenhan ei pääkaupunkiseudulta kovin kauaa aja, joten suuntasimme itään aurinkoisena arki-iltana (toki emme ihan ilman ennakkovalmistelta, eli pöytävarausta).
Ravintola sijaitsee Porvoon Taidetehtaassa, ”uudella alueella”, joen länsipuolella uudessa rakennuksessa. ”Tehdasmainen” on varmaankin luonnehdinta, joka sopii ravintolatilaan; jonkun mielestä melko avara, betonilattiainen tila on ehkä kolkko, mutta itseä pelkistetyt puitteet yhdistettynä moderniin, skandinaaviseen vaaleaan sisustukseen viehättää. Ainoat miinukset ovat, että avaran tilan kovat pinnat nostattavat puheensorinan melkoiseksi (välillä jopa meluksi asti). Myöskään ravintolasalin keskellä olevan pitkän pöydän selkänojattomat penkit eivät ehkä ole paras mahdollinen ratkaisu mikäli on tullut illastamaan ”pitkän kaavan mukaan” (kuten monet tulevat; omalle kohdalle näitä paikkoja ei onneksi osunut…). Plussan puolelle ravintolatilassa kallistuvat myös isot, Porvoon keskustan suuntaan avautuvat ikkunat, josta (kesällä) ilta-aurinkoa paistaa ihanasti saliin.
Nykytrendin mukaan keittiö on avokeittiö; itse emme istuneet keittiön vieressä, joten en pysty arvioimaan mahdollista meluhaitta siltä puolelta – toisaalta keittiön tistkin vieressä on myös aitiopaikalla!
Bistro Sinnen ruokalista on suhteellisen lyhyt ja ytimekäs. Kuten ennenkin olen todennut, tämähän on yleensä hyvä juttu, niin myös täällä. Tarjoiluhenkilökunnan palvelu oli ystävällistä ja miellyttävää (joku ehkä kutsuisi sitä liiankin hillityksi, meidän mielestä se oli hyvää), ja annokset osattiin esitellä hyvin tilausta tehdessämme.
Alkuruoaksi nautimme kylmän kurkku-minttukeiton sekä herkullisen ja ihastuttavan kauniin Toast Skagenin. Paljon Bistro Sinnessä vannotaan lähi- ja luomutuotantoon, ja sen myös mielestäni huomaa maussakin.
Pääruoaksi otimme molemmat talon ”klassikkoannoksen”, Sinne Burgerin (en kyllä nyt oikeasti ymmärrä, mikä ihmeen hampurilaiskausi minulla on tänä kesänä ollut, kun on tullut valittua hampurilainen monessakin ns. hyvässä ravintolassa…no, voipahan ainakin vertailla!)
Jälkiruoan kohdalla jouduimme ikävä kyllä luovuttamaan, sen verran täysiä olivat vatsat siinä vaiheessa. Eli monen muunkin syyn ohella yksi lisäsyy siihen, että Sinne palaamme uudestaan!
PS. Lisää Bistro Sinnestä voit katsoa Katsomossa, sarjassa ”Suomen 50 parasta ravintolaa”.