Yhdellä tämänkesäisellä autoreissulla olimme päättäneet poiketa Hämeenlinnaan syömään aikaisen illallisen, koska lähtömme kotoa oli siirtynyt hieman myöhemmäksi emmekä olleet kotona ehtineet laittamaan lähtövalmisteluiden lomassa ruokaa. Huolella suunniteltu on tunnetusti puoliksi tehty, niinpä olin valmiiksi ennen lähtöä katsonut muutaman vaihtoehtoisen ruokapaikan valmiiksi, joista sitten Hämeenlinnaa lähestyessämme olimme päätyneet keskustassa sijaitsevaan pizzeriaan.
Parkkipaikka löytyi miltei haluamastamme paikasta, auton ovet säppiin ja menoksi hieman hyytäväksi yltyneessä kesätuulessa kohti pizzerian oletettua katuosoitetta. Mutta, mutta…eihä sieltä löytynytkään mitään edes pizzerian näköistäkään…Eli pahasti rupesi näyttämään siltä, ettei ko. iltapäivänä nautittaisi pizzaa; tokihan Hämeenlinnasta muitakin pizzerioita olisi löytynyt, mutta koska nämä oli aikaisemmassa vaiheessa tiputettu valintalistalta, eivät ihan heti ”iskeneet” vaihtoehtoina.
Samassa kun totesimme tämän, kadonneen pizzerian sijaan eteemme osui kuitenkin vanha, koristeellinen puutalo.
Ravintola Piparkakkutalo (kuva lainattu Ravintola Piparkakkutalon Facebook-sivulta)
Pikaisen äänestyksen jälkeen päätimme äänin 2-0, että ruokapaikkamme oli löytynyt: -Eli saanko esitellä, Ravintola Piparkakkutalo.
Siispä peremmälle! Piparkakkutalon paikalla seisoi aiemmin Albert Edelfeltin syntymäkoti, nykyisen puutalon rakennutti vuonna 1906 hämeenlinnalainen kauppias Skogster. Kansanasuussa taloa ruvettiin jo aikaisessa vaiheessa kutsumaan piparkakkutaloksi paanuvuorauksen ja erkkereiden takia.
Sisältä ravintola noudattaa vanhaa, perinteistä tyyliä ja mielestäni ”vanhaa ilmapiiriä” on varsin hyvin onnistuttu säilyttämään.
Piparkakkutalo henkii myös sisältä vanhaa tyyliä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Silmissä aiemmin siintänyt pizza vaihtui Piparkakkutalon listaa hetken tutkittuani Highland-hampurilaiseksi; Vorschmack-majoneesi tosin oli vaihtunut sitruuna-majoneesiin, mikä ei mielestäni ollut yhtään sen huonompi vaihtoehto. Parempi puoliskoni valitsi listalta possun noisetit härkäpapu-chorizo -paistoksen kera.
Highland-hampurilainen – nimi on ilmeisesti enne, sillä kantta on parempi yrittää olla sovittamatta purilaisen päälle… Kuva: © Matkoilla-blogi
Molemmat annokset olivat varsin makoisia, ja etenkin purilainen oli harvinaisen kauniisti ja korkeasti rakennettu. Palvelu oli ystävällistä, joskin hieman hidasta.
Summa sumarum Piparkakkutalo oli kuitenkin kelpo valinta ja ravintola johon saatamme hyvinkin poiketa toistamiseenkin kun etsimme Hämeenlinnasta pizzeriaa… 😉
