Piipahdin menneellä viikolla työmatkalla suloisessa Visbyssä. Kesäkaupunkina tutuksi tullut, keskiaikaisten muurien ympäröimä kaupunki näytti tällä kertaa hieman erilaiset, myöhäiskesän raukeat kasvonsa. Varsinainen matkailukausi oli selkeästi jo alkanut rauhoittua ja kaupungin kujilla vallitsi astridlindgrensatukaupungin kotoinen tunnelma – ruotslaisen ”mysigt”.

Vaikka viivyin Gotlannissa vain muutaman tunnin (josta oikeastaan koko päivän lyhyttä lounastaukoa lukuunottamaatta eri kokoushuoneissa palavereissa) saari onnistui tartuttamaan minuun ihmeellisen rauhallisuuden ja hyvänolon tunteen; sitä vaan tuntee sisimissään kun on löytänyt oman sielunmaisemansa. Monikossa, minä kun en pysty valitsemaan yhtä joka olisi ylitse muiden.

Henkeäsalpaavan kaunis keskikainen kaupunki, leppeä ilmanala, vehreät maisemat meren äärellä – voisin milloin tahansa harkita Visbytä downshifting-kotikaupungikseni. Tai ehkä kuitenkin pienellä varauksella – täysin varma kun ei voi olla, ettei kokisi meren eristämää, suhteellisen pientä yhteiskuntaa ahdistavana talven pimeinä kuukausina. Mene ja tiedä?

Visbyn päivä pysäytti kuitenkin taas kerran miettimään mikä on tärkeää elämässä ja uneksimaan hieman hitaammasta elämästä. Elämästä, jossa olisi aikaa elää ja hengittää niin että sielukin pysyisi vauhdissa. Ja tietenkin suunnitella matkoja…

Melko rankan viikon jälkeen on mukava viettää kotona perjantai-iltaa hyvän ruoan ja omassa nojatuolissa rentoutumisen merkeissä. Ja tietenkin NYC-matkan ohjelman suunnittelun merkeissä. Sillä vaikka matkoilla on aina mukava olla; oma maa mansikka ja koti kullan kallis!

Sinua saattavat kiinnostaa myös nämä...

Jätä kommentti

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä, jotta käyttökokemuksesi paranisi. Oletamme, että tämä on sinulle OK. Jatka klikkaamalla "Hyväksy". Hyväksy

Evästeet