Vaaleat kalkkikivitalot, portaat, kapeat kujat joita iloinen puheensorina täyttää ja reviirejään ylpeästi vartioivat kissat. Kaupunginmuurin takaa paljastuu kivinen kaupunki, jonka aukioita ja kujia päivisin täyttävät tuhannet turistit, mutta jossa myös paikalliset asukkaat elävät omaa arkeaan. Tällaista ei voi olla olemassa – vai voiko ehkä sittenkin?
Voi, kaupungin nimi on Dubrovnik.
Dubrovnik (ja Kroatia tietenkin myös sen puolen) oli ollut meillä pitkään kohdelistalla. Jostain syystä muut Välimeren kohteet olivat kuitenkin ajaneet tähän asti maan ohi kun olimme suunnanneet Etelä-Eurooppaan. Viime syksynä toteutimme vihdoinkin pitkäaikaiset suunnitelmat, ja suuntasimme katsomaan mitä tarjottavaa Kroatialla ja Dubrovnikilla on matkailijalle.
Pidimmekö näkemästämme ja kokemastamme? Todellakin.
Dubrovnik hurmasi meidät paitsi kauneudellaan myös pienimuotoisuudella ja ystävällisellä palvelulla (esim. sisäänheittäjiä ei ravintoloissa ollut pahasti; okei olihan niitä paikka paikoin, mutta ei meidän mielestä mitenkään pahasti verrattuna moneen muuhun kohteeseen). Täällä tuntui, että kohtasimme edelleen aitoa välittämistä ja palvelua. Ja tietenkin Välimerellä kun ollan hyvää ruokaa ja juomaa…
Ihan kaikki puolet Dubrovnikista eivät tietenkään viehättäneet: päivisin vanhankaupungin torit ja kadut ruuhkautuvat ajoittain erittäin pahasti kun isoista risteilijöistä (saman päivän aikana niitä voi olla satamassa jopa 3-4 kpl) rantaudutaan tutustumaan kaupunkiin. Kaupungille todellinen haaste onkin, miten se onnistuu käsittelemään valtavat matkailijavirrat, jotta ei kohteen viehättävyys vähitellen katoaisi massaturismin vaikutuksesta. Tämä on sinänsä sama matkailun paradoksi kuin kaikissa muissakin suosituissa matkakohteissa. Onneksi vanhakaupunki hiljenee illaksi risteilijöiden suunnatessa merelle.
Dubrovnikissa myös lähihistorian arvet näkyivät talojen julkisivuissa, kunhan niitä osasi katsoa. Toki sai katsoa melko tarkkaan, sillä Dubrovnikissa luotien tekemät reiät seinissä oli korjattu huolellisesti.

Dubrovnikissa voi monessa talossa vielä nähdä sodan arpia kunhan katsoo tarkkaan. Kuva: © Matkoilla-blogi
Dubrovnikin muurien suojissa tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin. Täällä oli helppo eläytyä erilaiseen ja rauhallisempaan elämänmenoon. Askel hidastui ja mieli rauhoittui – ehkä se oli loman ansiota, mutta itse mielelläni ajattelen että kaupungilla oli osuutta asiaan. Dubrovnikissa elämänmeno tuntui vaan olevan hieman vähemmän stressaantunutta kuin meilläpäin.
Hauska yksityiskohta vanhassakaupungissa oli, että tavanomaiset mainoskyltit oli ilmeisesti kielletty. Mainoskylttien virkaa toimittivat sitä vastoin samanlaiset, kauniit katulyhdyt joihin yritykset olivat saaneet kiinnittää omat liiketunnuksensa. Tästä ideasta voisi ottaa mallia monessa muussakin paikassa.

Vanhassa kaupungissa mainoskylttien virkaa toimittavat samanlaiset katulyhdyt – tyylikästä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Tervetuloa matkalle Adrianmeren rannalle!