Tihkusateen tiivistäessä marraskuun pimeyttä on mukava palata mielessä aurinkoisempiin maisemiin ja kesän Gotlannin matkaan. Kovinkaan tarkkaa minuuttiohjelmaa emme olleet autolomallemme laatineet, mutta etukäteen olimme kuitenkin päättäneet varata yksiä perilläolopäivistämme Gotlannissa Fårön retkelle. Vaikka olenkin ollut Gotlannissa useamman kerran, tämä pohjoisosan karu raukkien saari oli jäänyt aikaisemmin käymättä. Varmaankin siitä syystä, että jo ”manner-Gotlannissa” on niin paljon näkemistä (kuten Fårössäkin…).
Tervetuloa mukaan päiväretkelle raukkien saarelle!
Hotelliaamiaisen jälkeen käänsimme auton kohti koillista ja lähdimme matkaan. Ajattelimme ensiksi poiketa suomalaissyntyisen Stina Lindholmin Skulpturfabriken-galleriamyymälään, Bogeen lähellä Sliteä. Betonia muovaavan taiteilijan galleria oli kuitenkin kiinni suunnutaisin, joten jouduimme tyytymään siihen että tiedämme nyt miltä paikka näyttää ulkoapäin.
Jatkoimme matkaamme Sliteen, itärannikon uinuvaan pikkukaupunkiin, joka on nykyään tunnettu siitä, että siellä sijaitsee yksi Pohjois-Euroopan suurimmista sementtitehtaista. Cementan tehtaille raaka-aine tulee kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta kalkkilouhoksesta, jonka mittasuhteet olivat kieltämättä ihan kunnioitusta herättävät

Sliten kalkkilouhos. Kuva: © Matkoilla-blogi
Slitessä on myös pieni satama, joka liittyy myös jonkin verran Suomeen, koska Finnlinesin ns. Hansa-reitin laivat Lyypekkiin poikkesivat Slitessä. Myös ruotsinlaivamme liittyvät Sliteen sikäli, että yksi Viking Linen osakasvarustamoista, Myrsten-suvun Rederi AB Slite oli juuri täältä kotoisin. Perinteenä nimittäin oli, että Myrsten-varustamon uudet Viking Line-laivat kävivät näyttäytymässä myös kotisatamassaan.
(Kuten moni varmaan muistaakin, varustamo ajautui konkurssiin 1990-luvun alussa, ja varustamon viimeisestä uudisrakennuksesta tulikin yhtäkkiä m/s Silja Europa eikä m/s Europa.)

Sliten satama. Kuva: © Matkoilla-blogi
Ennen saapumistamme Fårösundiin poikkesimme vielä viheättävässä, provencelaisehenkisessä Rute Stenugnsbageri-leipomokahvilassa. Aivan tolkuttoman viehättävä paikka, josta ostimme mukaamme eväiksi kunnon korvapuustit (myönnän: vaati melkoista itsensä ylipuhumista, että emme jääneet kahville, mutta Fårö kutsui…)

Rute stenugnsbageri. Kuva: © Matkoilla-blogi

Rute stenugnsbageri. Kuva: © Matkoilla-blogi
Rute Stenugnsbagerissa järjestetään muuten myös pizzailtoja, vinkkinä mikäli pizzahammasta kolottaa näillä seuduin. Kahvila-leipomo oli muuten hyvä esimerkki siitä, että Ruotsissa osataan markkinoida tämäntyyppisiä paikkoja (parkkipaikka oli aivan täynnä), sillä sijainti ei ole ihan päätien varrella, vaan tänne pitää erikseen hakeutua.
Eteenpäin piti kuitenkin päästä, joten pullapussi kainaloon, takaisin autoon ja eteenpäin kohti Fårön lauttaa. Matka Fårösundista Fårön puolelle kesti vajaat 10 minuuttia, eikä jonotusaikaa ollut meillä juuri nimeksikään. Lautta liikennöi periaatteessa 30 minuutin välein (lähtö Färsöundista tasalta ja puolelta, paluu Fårön puolelta välittömästi), mutta kaksi lautta näyttivät kulkevan myös lähtöaikojen ulkopuolella mikäli menijöitä oli enemmän. Ruuhka-aikoina jonotus lauttarannassa voi ilmeisesti venähtää tunteihinkin; tästä viitteenä ruotsalaisen huolehtivaisesti merkatut jonotusajat muutamia kilometrejä ennen satamaa: ”Tästä kohdasta jonotusaikaa lautalle kaksi tuntia”, ”Tästä kohdasta jonotusaikaa lautalle tunti” jne.

Fårön lautalla riittää ilmeisesti aina menijöitä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Jos maisemat Gotlannin pohjoisosassa ovat melko karuja, Fårössä luonto muuttuu vieläkin karummiksi. Maisemaa leimaavat luonnonniityt, katajat ja matalakasvuiset mäntymetsät. Selvästikin huomaa, että meri on kaikkialla lähellä. Fårössä on vajaa 500 vakituista asukasta, mutta sitäkin enemmän on sympaattisen näköisiä, gotlantilaisia lampaita (tosin ensimmäistäkään ei jostain syystä tarttunut kuviin). Vuoteen 1998 asti Fårö oli ulkomaalaisille suljettu sotilasalue.

Fårö, tuulimylly. Kuva: © Matkoilla-blogi

Fårö. Kuva: © Matkoilla-blogi
Fårön kierroksemme aluksi suuntasimme heti kohti Gamla hamn-nimistä luonnonsuojelualuetta ja rantaa, joka on myös yksi Fårön tunnetuimmista raukki-alueista. Raukit ovat korkeita, meren muovaamia kalkkikivimuodostelmia, jotka ovat Gotlannissa tavallisia. Gamla Hamnin alueella sijaitsevat myös todennäköisesti viikinkiajalta peräisin oleva hautakumpualue sekä Pyhän Olavin kappelin jäännökset.
Pysäköimme auton pitkän ja kapean (mutta asfaltoidun) tien päässä olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme pienen metsikön läpi kohti rantaa. Tullessamme pikkukivien peittämälle rannalle ihmettelimme, missä paljon puhutut raukit olivat – ensimmäistäkään ei kun ei näkynyt.

Fårö, Gamla Hamnin raukkialue. Kuva: © Matkoilla-blogi

Fårö, Gamla Hamnin raukkialue. Kuva: © Matkoilla-blogi
Jatkaessamme kävelyä merta kohti huomasimme kuitenkin, että rantatörmä laski voimakkaasti ja sieltä myöskin raukit tulivat näkyviin. Gamla Hamnin rannalla raukit ovat arviolta n. 3-5 metriä korkeita, ”hoikimmat” raukit ovat vähän matkaa rannasta, veden ympäröimiä.

Näetkö sinäkin lampaan pään kuvassa? Kuva: © Matkoilla-blogi
Gamla Hamnin kuuluisin raukki on vähän matkaa rannasta sijaitseva ”Kaffekannan”, joka toisten mielestä muistuttaa enemmänkin koiraa ja on näin ollen myös tunnettu nimellä ”Hunden”.

Gamla Hamnin raukkialueen tunnetuin raukkimuodostelma on ”Kaffekannan”. Kuva: © Matkoilla-blogi
Rannan melko kovassa ja viileässä tuulessa ihailimme aikamme näitä mahtavia luonnonkiviveistoksia ja nautimme Rutesta ostetuista kanelipullista (rannalla ei ole palveluita, joten kannattaa varata omat eväät mukaan). Hieman harmittelimme, että päivän ohjelmaan ei enää mahtunut käyntiä toisella raukkialueella, Langhammarsissa, jossa on enemmän vapaasti rannalla seisovia raukkeja. Seuraavalla kerralla sitten.
Gamla Hamnista jatkoimme merenlahden toiselle puolelle, Lautersiin, jossa kävimme ihailemassa varsin hurmaavia maalais- ja rannikkomaisemia. Alueella olisi ollut myös tarjolla muutama kahvipaikka.

Fårö, Lauters. Kuva: © Matkoilla-blogi
Ohitimme Fårön kirkon ja sen vieressä olevan vanhan koulun, jossa toimii nykyään Bergman Center. Ruotsalainen elokuvaohjaaja Ingmar Bergmania asui osan elämästään Fårössä. Vuonna 2007 kuollut Bergman on haudattu Fåröhön yhdessä viimeisen vaimonsa, Ingrid Bergmanin kanssa.
Lounastauon otimme Fårössä paikassa, johon palaan erillisessä postauksessa; enpä nimittäin usko, että olette moista paikkaa nähneet aikaisemmin ihan lähimailla…
Ennen paluumatkaa kävimme vielä Fårön kaakkoiskulmalla ihailemassa Sudersandin hiekkarantaa, joka pidetään yhtenä Ruotsin parhaimmista. Aavan rannan hiekka oli todella hienoa, valkoista ja silkinpehmeää. Uimakamppeet olivat kylläkin autossa mukana, mutta vielä sää ei houkutellut tekemään lähempää tuttavuutta meriveden kanssa.
Rannan tuntumassa oli varsin laaja lomakylä oheispalveluineen; itse asiassa rannan tuntumaan oli muodostunut melko laaja loma-asunnoista ja mökeistä muodostuva taajama.

Fårö, Sudersandin hiekkaranta. Kuva: © Matkoilla-blogi
Illaksi suuntasimme jälleen takaisin Visbyhyn illalliselle.
Päiväretkemme kulki reittiä Visby – Boge – Slite – Rute – Fårösund – Fårö – Gamla Hamn – Lauters – Sudrsand – Fårösund – Kappelshamn – Visby.