Viimeistään tämän viikon aikana on ymmärtänyt, että kesä tekee tosissaan tuloaan. Kesällä moni suuntaa perinteisesti autolomalle, moni myös Keski-Euroopan Autobahnoille. Nykyään baanojen alkuun matkustetaan joko Ruotsin halki, Finnlinesin ropax-laivoilla Rostockiin tai Travemündeen jollei käytä uusinta reittiä, Via Balticaa. Ennen kaikki oli toisin, ja niinpä tämä ”nostalgiapostaus” Saksanlaivasta isolla F’llä – Finnjetistä!
Omat, ensimmäiset muistoni Finnjetistä ovat jo lapsuudesta; olen aina ollut kiinnostunut laivoista (tämähän ei ehkä Suomessa ole lasten keskuudessa mitenkään tavatonta – enpä ole juurikaan kuullut lapsista, jotka eivät mielellään menisi laivalle…), ja niinpä seurasin jo Finnjetin rakennusvaiheen uutisointia ja esittelyä matkaesitteissä.
Laivan valmistuttua vuonna 1977 ahmin kaiken saatavissa olevan tiedon laivasta, ja sainpahan myös oman perheeni ylipuhuttua, että lähdettäisiin katsomaan uutta ihmeellistä laivaa sen käydessä Katajanokan laiturissa kääntymässä. Niin, nimenomaan kääntymässä, sillä siihen aikaan kun Finnjet aloitti liikenteensä 3-4 tunnin satamassaoloaika oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä – ettäkö niin isoa laivaa ehdittäsiin siivoamaan niin lyhyessä ajassa…
Ollessamme katsomassa Finnjetiä laiva saapui monta tuntia myöhässä ja iltapäivä oli jo kääntynyt kohti iltaa. Eipä illan hämärtyessä terminaalin ikkunoista nähnyt paljon muuta kun oman peilikuvansa ja ikkunan toisella puolella korkean, tumman seinän – Finnjetin sivun. Mutta oltiin käyty katsomassa Finnjetiä, ja siitä puhuttiin pitkään.
Myös mediassa tämä valtava laiva sai huomiota: A-Studion raportti Finnjetiltä vuodelta 1977 löytyy YLE’n Elävässä arkistossa – varsin mielenkiintoista katsottavaa!
Sinänsä ei ehkä ole kovinkaan ihmeellistä, että Finnjet oli ”iso juttu” valmistuessaan; senaikaisessa Suomessa se toi Keski-Euroopan lähemmäs Suomea ja olihan se siihen aikaan myös upea taidonnäyte suomalaisesta laivanrakennusosaamisesta.
Finnjetin markkinointia varten tehtiin useampia esittelyfilmejä, alla yksi niistä (kahteen osaan jaettuna)
Kesti kauan ennenkuin itse pääsin matkustamaan Finnjetillä, vuosi oli varmaankin 1992. Vaikka aikaa oli kulunut aluksen valmistumisesta silloin 15 vuotta enkä ollut koskaan ollut laivassa, se tuntui kuitenkin tutulta – viidessätoista vuodessa kun ehtii lukemaan yhden jos toisenkin laivaesitteen ja pohjapiirroksen. Koskaan ennen enkä jälkeen ole tuntenut sellaista iloa astuessani 15 vuotta vanhaan laivaan, vihdoinkin.
1990-luvun aikana ehdin tehdä monta matkaa Finnjetillä, ja pari jotka erottavat aluksen muista Itämeren laivoista nousee erityisesti mieleeni näiltä matkoilta. Ensinnäkin Finnjetillä matkustaminen tuntui aina Matkalta; mukana oli mielestäni tunnetta niiltä ajoilta kun matkustaminen oli hieman erityistä ja hohdokasta. Toiseksikin Finnjetillä oli aikaa nauttia palvelusta ja henkilökunnalla oli myös aikaa palvella matkustajia; parhaimmassa tapauksessa ruokasalissa sattui saman tarjoilijan pöytään kolmekin kertaa saman matkan aikana – kolmessa kohtaamisessa tutustuu jo kummasti…
Kolmas muttei vähäpätöisin asia: Laivalla oli niin paljon aikaa, että sitä jäi myös pelkään olemiseen ja hetkestä nauttimiseen. Se jos jokin on luksusta, jota ei enää kovin usein tapaa.
Saksalaisten matkustajien sydämissä Finnjetillä oli myös aivan erityinen sija ja tämän matkustajaryhmän suuresta osuudesta johtuen tunnelma laivalla poikkesikin melkoisesti Ruotsinlaivoilta tutusta tunnelmasta.
1990-luvun lopussa Finnjetin yleisiä tiloja uusittiin, ja monen mielestä (minunkin) tämän yhteydessä hävitettiin myös jotain siitä alkuperäisestä tunnelmasta, joka leimasi laivaa. Kaikki varmaankin tunnemme Finnjetin tarinan surkean lopun Alangin rannoilla Intiassa. Siellä kaasuturbiineilla varustettu, aikoinaan maailman nopein autolautta ja suomalaisen laivanrakennusteollisuuden ylpeys tuli pitkän matkansa päähän ja purettiin. Aika (ja kohonneet polttoainehinnat) olivat ajaneet laivan ohi, vaikka se valmistuessaan oli monessa suhteessa edelläkävijä.
Mutta vaikka Finnjetiä ei enää ole muistot säilyvät – laivasta, matkoista sekä miehistöstä ja kansainvälisestä matkustajajoukosta. Finnjetiin liittyy paljon muitakin muistoja, mm. muistan ikuisesti yhden kauneimmista merellä näkemistäni auringonlaskuista lämpimässä elokuisessa illassa, peilityynellä Itämerellä. Mitkä teidän muistot Finnjetiltä ovat? Minkälaisin odotuksen te suuntasitte laivalle ensimmäistä kertaa ja milloin?
Muistoja ja historiaa vaalitaan myös monella sivustolla, ja nykyään toimii myös seura joka vaalii aluksen muistoa: Finnjet Historical Society
Tätä ”nostalgiapostausta” voisi jatkaa pidempäänkin, mutta päätetään tällä kertaa tähän. Mielestäni arvokas lopetus on Finnjet-valssi – kovin monella laivalla kun ei omaa valssia ole!
http://www.youtube.com/watch?v=04wv5cHfhn0
