Myönnän sen, ikävä on kova. Ikävä matkoille. Tuntuu siltä, kun edellisestä ulkomaanmatkasta olisi ikuisuus, ja onhan siitä pitkä aika – tällä hetkellä jo yli 14 kuukautta. Tähän aikaan vuodesta kaipuuseen liittyvät myös läheisesti kirsikankukat.
(Etenkin) näin keväällä itselle iskee aina kaipuu Tukholmaan, Kungsträdgårdenin upeiden kirsikkapuiden vaaleanpunaisen katon alle. Ei ehkä niinkään ihmeellistä, sillä minulla oli monen vuoden aikana etuoikeus saada työmatkoilla nauttia puiston kirsikkapuiden väriloistosta, usein melkoisen väenpaljouden keskellä. Aikana, jolloin isot väkijoukot eivät olleet no-no ja Ruotsiin lähdettiin yhtä matalalla kynnyksellä kuin Riihimäelle.
Mutta kukkivathan ne kirsikkapuut myös Suomessa, ja tänä vuonna suuntasimme Viikkiin katsastamaan Gardenian vieressä sijaitsevaa puistoa ja sen kirsikkapuita. Itse olin etukäteen kuvitellut puiston isommaksi, mutta kompaktista koosta huolimatta kirsikankukat hurmasivat (täälläkin). Tässä hieman tunnelmia puistosta parin viikon takaa, olkaa hyvät!
Olivathan ne ihan kivat, mutta… Pääsisipä taas matkoille kokemaan kirsikkapuiden kukintaa. Onneksi toivoa näkyy jo; ehkä ensi keväänä tapaamme taas Kungsträdgårdenin kirsikkapuiden kanssa.
Minne sinä kaipaat näin keväällä?
PS. Kirsikkapuiden jälkeen on kohta seuraavan kukkashown aika: suosittelen lämpimästi suuntamaan Haagan rodopuistoon ihailemaan väriloistoa!
