Järvi – kaunis, kiehtova ja aina uusia puolia itsestään paljastava. Tämän rakkaan maiseman ääressä sielu lepää vuodenajasta riippumatta. Järven ääressä pulssi hidastuu, mieli kirkastuu ja sisimpään hiipii rauha. Järven ääressä on helppo allekirjoittaa, että ihmisen on välillä hyvä pysähtyä luonnossa kuuntelemaan ja aistimaan, elämään hetkessä.
Tällä kertaa ohuen jääkerroksen peittämä, peilipintainen järvi oli sumuharson peitossa. Maisema toisti harmaan eri sävyjä, eikä päivä tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Hetken päästä auringonsäteet tunkivat kuitenkin pilvien läpi ja kultasivat taivaan heijastuen matalalla leijuvan sumuverhon alta järven ohueen jääkanteen. Tyynessä säässä näkymä oli kerta kaikkiaan satumainen.
Tällainen järvimaisemani on – alati vaihteleva, mutta aina kaunis ja rauhoittava.
Onko sinulla jotain sielunmaisemaa, johon palaat kerta toisensa jälkeen?
