Tietenkin, koska Turussa vietettiin viikonloppua piti myös tehdä kävely (kevätauringossa!) Aurajoen varrella. Sanon ’tietysti’, sillä yhtä tiiviisti kuin Tuomikirkko ja Turun linna kuuluvat Turkuun, minun Turkuuni kuuluu jokivarsi ja elämä sen ympärillä. Vuodet ehkä kultaavat muistoja nuoruuteni opiskelikaupungista, mutta niin kuuluukin elämässä olla; muistoista on hyvä ammentaa hyvää oloa & mieltä pilvisempinä päivinä.

Suuntasimme kävelyllämme aluksi ahvenanmaalaisen, kattokassismaisen keittiömestarin, Michael Björklundin uuteen Turun ravintolaan, Pub Niskaan.
(Strömsöstä ja ”Mat så in i Norden”-sarjasta tutun Michaelin Smakbyn-kokonaisuuteen Ahvenanmaalla, Jan Karlsgårdenin vieressä pitää ehdottomasti muuten päästä tutustumaan seuraavalla Ahvenanmaan käynnillä; siis listalle!)
Mutta takaisin siis Turkuun….

Kesällä 2012 avattu Pub Niska sijaitsee Aurajoen rannassa, Läntisen Rantakadun ja Kristiinankadun kulmassa, kauniissa graniittilinnassa, jossa ennen sijaitsi mm. Turun kaupungin rahatoimisto. Ravitsemusliikkeen nimi sopii hyvin yhteen sekä ravintoloitsijan kotisaarten että viihtyisän sisustuksen kanssa, olihan Algoth Niska tavallaan myös ravintola-alalla, joskin ehkä enemmän tavarantoimittajien puolella.

Pub Niska oli miellyttävä tuttavuus. Kuva: © Matkoilla-blogi

Ruokalista oli nykytrendin mukaisesti suoraan seinässä, liitutalulla. Kuva: © Matkoilla-blogi

Sisustus vei ajatukset…jos ei pirtuun niin ainakin merikuljetuksiin. Kuva: © Matkoilla-blogi

Pub Niska (joka nimestään huolimatta on kylläkin ruokaravintola) on erikoistunut ’peltileipään’ – muualla kyseinen laji tunnetaan myös nimellä ’pizza’. Lounasaikaan tarjolla on peltileipää noutopöydästä, ja mikäli lounasversiotkin ovat yhtä maukkaita kun listalta tilatut suosio lienee taattu. Koska illallisaikaan oli muita suunnitelmia päätimme ottaa pizzan puoliksi maistiaisiksi ja välipalaksi; päädyimme ”Björklund”-nimikkopeltileipään ja täytyy todeta: Lampaanliha ja bearnaisekastike oli hyvää pizzan – anteeksi, peltileivän – päällä vaikka etukäteen olinkin hieman epäilevällä kannalla.

Pub Niskassa pizza on peltileipä. Kuva: © Matkoilla-blogi

Varikkokäynnin jälkeen jatkoimme kävelyämme Aurajoen rannan auringonpaisteessa ihaillen tuttuja maisemia…

Turun Tuomiokirkko. Kuva: © Matkoilla-blogi

…sekä uudempiakin tulokkaita.

Tsaari ja herttua keskustelevat. Kuva: © Matkoilla-blogi

Uusia ravintoloita näkyi joenvarsikävelyllämme (okei, kaikki eivät enää ole niin uusia…); hyväksi havaitun Mamin lisäksi listalle lisättiin mm. Smör ja Tintå.
Uudistettu Vähätori on ilo silmälle – tylsästä kadunpätkästä on kuoriutunut miltei Piazzamainen aukio; toivottavasti aukio saisi vielä hieman enemmän elämää tulevaisuudessa.

Vähätori. Kuva: © Matkoilla-blogi

Ehdoton klassikkoravintola, Tuomiokirkkosillan kupeessa sijaitseva Pinella sekä Pinellan Pylväikkö on uusien omistajien myötä saanut tarvittavan ehostuksen ja näyttää voivan nykään taas melko hyvin.

Pinella ja Pinellan pylväikkö. Kuva: © Matkoilla-blogi

Jatkoimme kävely toista rantaa ihmetellen uutta Kirjastosiltaa; sen verran lyhyt matka on rakennettavan sillan kohdasta (Kirjaston ja Aboa Vetuksen välillä) sekä Tuomiokirkkosillalle että Aurasillalle, että voi todellakin ihmetellä sillan tarpeellisuutta.

Turun jokimaisemaan kuuluvat erottamattomasti ravintolalaivat, mutta todistettavasti Turussa asuu nykyään myös Teräsmies – liekö osoitteena Teräsrautela?

Teatterisillalla kohtasimme Teräsmiehen. Kuva: © Matkoilla-blogi

Tällä kertaa emme jatkaneet kävelyä Aurajoen alajuoksulle päin, siellähän nähtävää on enemmänkin: Turun Linnan lisäksi myös Veistämöntorin alue, Föri sekä merenkulkumuseo  Forum Marinum ja purjealukset Suomen Joutsen ja Sigyn ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Uusimpana tulokkaana laivojen joukossa on perinteikäs höyrylaiva s/s Borea, joka monien vaiheiden jälkeen on palannut Aurajoen rantaan lopullisesti hotelliravintolaksi ja museolaivaksi.