Tätä oli odotettu: ihmisten virtaa ja kuulutuksia edeltävää ding-dong’ia. Lähtöselvitysautomaatin näpyttelyä, bagdrop-tiskin jonoja ja tavaroiden keräämistä kaukaloon turvatarkastusta varten. Paljon ihmisiä ympärillä tulossa ja menossa läheltä ja kaukaa. Lähdön tunnelmaa, matkustamista ulkomaille.
Viime perjantaina lähdettiin kaupunkilomalle Berliiniin. Silloin oli kulunut 565 päivää edellisestä ulkomaan matkasta. 565 päivää, joihin oli sisältynyt niin odotusta, matkakuumeilua, turhautumista kuin toivoa paremmista ajoista. Päivistä, jolloin pääsisi taas matkustamaan.
Kotimaan rajojen sisällä pysymiseen oli jo jollain tavalla tottunut, ja pandemian alkuaikoina usein vaivannut levottomuus kun ei voinut lähteä matkaan oli vähentynyt. Siltikään ei edelliskesän kartano- ja ruukkikierros Noormarkun ruukkimiljööhön ja Raumalle tai tämänkesäinen viikonloppu Kotkassa tai Ahvenanmaalla olleet tuntuneet ihan samalta kuin ulkomaille lähtö.
Istuessamme skumppalasin ääressä katsomassa lentokentän ’plattaa’ tajusin kuinka paljon olen kaivannut matkustamista. Enkä voi kieltää sitäkään, etteikö lentokoneeseen nousu määränpäänä Berliini olisi tuntunut hyvältä; jos ihan rehellisiä ollaan suorastaan ihmeelliseltä. Pandemia muistutti ettei mikään ole itsestään selvää ja palautti (ainakin joksikin aikaa) lähtemisen kutkuttavan tunteen itselle.
Vaikka matkailun vilkastumisesta viime aikoina onkin uutisoitu, liikkeellä oli mielestäni yllättävänkin paljon väkeä ja aika ennen koronaa palasi mieleen ja lentokentällä olemisen fiilis iski tajuntaan heti; kaikki nekin asiat joita ei ehkä ihan rakasta tuntuivat tällä kertaa ihan kivoilta. Tässä kohtaa huomasi, että sai hieman palautella mieleen kentällä toimimista, mutta äkkiähän tuo tuntui palautuvan muistiin.
Laukkutagien tulostus automaatista sujui nopeasti ja ilman jonoa, niin myös laukkujen jättö bagdrop’iin vaikkakin oltiin liikkeellä iltapäiväruuhkan aikaan. Myöskään turvatarkastuksen viime aikoina puhuttaneet jonot oli nyt saatu purettua.
Koronatodistuksia kysyttiin vasta lähtöportilla, ja siellä tarkistusta voisi tietenkin jouduttaa myös sillä, että lähtökuulutuksessa kerrottaisiin täsmälleen mitä halutaan nähdä todistuksesta (eli sen, että on saanut 2/2 rokotusta, jonka kohdistaminen kännykän näyttöön vie aikaa kun sen yrittää nopeasti tehdä…).
Kohteeksi Berliini
Loppukesästä kun molemmat rokotteet oli saatu olimme henkisesti alkaneet asennoitumaan siihen, että kohta olisi taas mahdollista suunnitella viikonloppumatkaa maan rajojen ulkopuolelle ja kirpeiden syysaamujen saavuttua, olimme varanneet kalenteriin aikaa matkalle. Viikonlopun lähestyessä arvoimme vielä pitkään kohdetta ensimmäiselle ulkomaanmatkalle pandemian jälkeen: Tallinna, Tukholma vai Berliini? Lopullinen päätös kohteesta venyi melko lähelle lähtöä, joten tehtyämme lopullisen päätöksen kohteesta – eli Berliinistä – ei ollut kovinkaan paljon aikaa suunnitella ohjelmaa tarkasti etenkin kun työkiireetkin työllistivät ihan kiitettävästi.
Niinpä tuli tällä kerralla lähdettyä matkaan ex-tempore suunnitelmalla (tai jos ihan rehellisiä ollaan ilman sen suurempaa suunnitelmaa ollenkaan). Näin tulee usein tehtyä tuttujen kohteiden kohdalla, jossa kaupunki on tuttu, ja voi mennä fiiliksen mukaan, mutta Berliini ei kuitenkaan kuulu siihen kategoriaan. Kumpikin meistä oli käynyt kaupungissa vain pari kertaa aikaisemmin, yhdessä kävimme siellä viimeksi vuonna 2005.
Berliinin matkasta tuli loppujen lopuksi oikein onnistunut; ehkäpä tuo vähäinen etukäteissuunnittelu yhdistettynä suurkaupunkiin oli juuri se oikea yhdistelmä.
Lisää tunnelmia kävelyretkiltä Berliinissä sekä matkan omat Top5-suositukset Berliinin ovat tulossa edempänä erillisessä postauksessa, samoin muutama ravintolasuositus. Joten pysy mukana, lisää tunnelmia Berliinistä luvassa täällä blogissa lähitulevaisuudessa.
Joko sinä olet matkustanut pandemian jälkeen ulkomaille ja miten pitkäksi tauko ulkomaan matkailussa muodostui sinulle?
6 kommenttia
Ah, suosikkini Berliini! <3 Suunnittelen itsekin sinne viikonloppumatkaa nyt syksyllä. Normaalisti on tullut käytyä noin kerran vuodessa.
Me kävimme kesällä 2020 Virossa neljästi ja lisäksi Norjassa. Piipahdimme myös Latvian puolella ostoksilla Virosta käsin. Jos näitä ei lasketa, niin edellinen matka ennen kuluvan vuoden syyskuuta oli tammikuussa 2020, kun kävimme Myanmarissa ja Thaimaassa.
Nyt syyskuussa vihdoin lähdimme pitkästä aikaa kunnolla reissuun vierusmaiden ulkopuolelle ja teimme kolmen viikon autoreissun Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Matkan tiimoilta tuli vahvasti sellainen kokemus, että kyllä tämä Suomessa kykkiminen on nyt nähty ja aion jatkaa mahdollisuuksien mukaan matkustamista entiseen tapaan. Kaikkialle ei tietenkään vielä pääse, mutta ajattelen niin, että jos rokotustenkaan myötä ei voisi matkustaa, niin milloin sitten? Hiljalleen maailma vaikuttaa avautuvan, ja hyvä niin!
Sitäpä muistelinkin useamman kerran tuolle Berliinissä ollessamme.
Itse vasta kolmatta kertaa kaupungissa,ja täytyy sanoa että ”kolmas kerta toden sanoo” – vasta tällä kertaa kaupunkin avautui minulla ja ”kolahti”. Ymmärrän hyvin nyt, että kaupunki kuuluu sinun repeat-kohteisiin!
No tehän ehditte käydä maan rajojen ulkopuolella oikein urakalla tänä kesänä! 🙂
Tuo syyskuun Saksa-Itävlata-Italia -turnee oli kyllä ihan mielettömän kivan tuntuinen; paljon ehditte nähdä upeita paikkoja ja maisemia.
Aivan oikein: rokotusten turvin pikkuhiljaa eteenpäin!
Miten uusi Branderburgin kenttä toimii? Menossa sinne joulukuussa. Olen käynyt Berliinissä noin 15 kertaa aikaisemmin, joten Tegelistä ainoastaan kokemuksia (eikä aina positiivisia!)
Hei Liisa,
Paljonhan on viime aikoina kirjoiteltu Berliinin uuden kentän ruuhkista ja jonoista. Meidän käydessämme Berliinissä niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin sujuivat kohtuullisen nopeasti. Pakko kuitenkin muistuttaa siitä, että silmämääräisesti väkeä oli varsin kohtuullisesti (lue: vähän) liikkeellä.
Itse kentän puitteiden osaltahan ei voi puhua Tegelistä ja uudesta Berlin Brandenburgin kentästä samana päivänä; tilaa ja tyyliä on nyt sillä tavalla kun Berliinin kaltaisessa metropolissa voi odottaakin. Hyvää Berliinin matkaa!
Me mtkustelimme paljon vuoden 2020 kesällä, jolloin uusia tartuntoja ei monissa maissa juurikaan ollut. Suosituimmissakin Alppikohteissa oli silloin rauhallista ja majoitus oli halpaa. Taidettiin lähes kuusi viikkoa olla kaiken kaikkiaan reissussa. Vuonna 2021 sen sijaan ei muutamaa pikaista Pohjois-Norjassa käyntiä lukuun ottamatta oltu ulkomailla lainkaan. Nyt olisi taas tarkoitus talvella lähteä ulkomaille pitkän tauon jälkeen.
Joo, poikkeuksellisia aikoja eletään; pitää vaan elätellä toivoa, että pikkuhiljaa voisi taas joskus matkustaa enemmän.