Barri Gòtic otettiin useampana iltana suunnaksi, kun suuntasimme illalliselle Barcelonassa. Osaksi siitä syystä, että alueella tuntui olevan runsaasti kivan oloisia ravintoloita, osaksi koska alue itsessään on varsin viehättävä: kauniita rakenuksia, upeita yksityiskohtia ja käsityöttaitoa yhdistettynä hämärtyvään iltaan loivat satumaisen tunnelman.
Cavaa, cocktaileja ja c-duuria
Yhtenä iltana poikkesimme ennen illallista cava-lasillisella ihastuttavaan, art nouveau-tyyliseen El Paraigua-baarin, joka mainosti sännöllisiä live-musiikki-iltojaan. Vasta jälkikäteen huomasimme, että kellarikerroksessa olisi ollut myös ”Cocktail Club” – seuraavalla kerralla sitten…
Tapaksia ja viiniä
Ainahan ei illallisella tarvitse olla perinteisen kolmen-lajin illallislinjalla – etenkään Barcelonassa, tapaksien luvatussa kaupungissa. Niinpä me yhtenä iltana olimmekin ottaneet suunnaksi Barri Gòticin tarkoituksena nauttia tapas-illallinen jossain mukavassa paikassa. Vaihtoehtojahan tulikin vastaan useampia melko pian, mutta tapani mukaan ehdotin, että käveltäisiin vielä seuraavankin korttelin ympäri, jos sieltä kulman takaa löytyisi vielä mukavamman tuntuinen paikka… Myönnän – ei välttämättä mikään kovinkaan hyvä tapa (etenkin jos nälkä on kova tämä voi aiheuttaa turhaa dynamiikkaa…) Tällä kertaa kahden kadunkulman takaa löytyi tosin se parempi vaihtoehto: tapaksiin ja viineihin erikoistunut Onofre. Suhteellisen pieni bodega, jonka korkeilla seinillä oli viinihyllyjä kattoon asti hurmasi meidät heti ovella! Silmänräpäyksessä meille oli järjestetty pöytä ja olo oli sekä kotoinen että tervetullut. Viinisuositukset olivat mainiot, tapakset loistavia (valinnan vaikeudessa niitä tuli tosin tilattua hieman liikaa…) – erinomainen illallinen. Viinilistaa tarkastellessa tosin rupesi tavan mukaan hieman harmittamaan suomalaisena: niin paljon laatuviinejä ja mihin hintaan…
Jälkeenpäin tarkistimme miten luottoystäväni Tripadvisor oli rankannut Onofren – odotetusti sjoitus oli hyvä. Aina ei siis tarvitse suunnitella kaikkea etukäteen, vaan kannattaa luottaa ”mutu-tuntumaan” ja mennä fiiliksen mukaan.
Tintin suosikkiravintola?
Toisena iltana olimme etukäteen luottaneet Tripadvisoriin ravintolaa hakiessamme ja päätyneet ”Gilda by Belgious” -nimiseen. Kuten nimikin viittaa, kyseessä on belgialainen ravintola. Tämä tosin ei ollut valintakriteeri, vaan hyvä rankkaus, viihtyisä mielikuva joka välittyi paikasta kuvista yhdistettynä ”Certificate of Excellence 2013” -valintaan Tripadvisorin puolella.
Saavuimme ensimmäisten joukossa illastamaan (ja hyvä niin, koska emme olleet varanneet pöytää etukäteen, ja ravintola on suhteellisen pieni); alkuillasta tehokas ilmastointi oli muuttanut ravintolan miltei jääkaapiksi, mutta illan edetessä niin lämpötila kuin tunnelma ja melutasokin kohosi värikkäässä ja modernisti sisustetussa ravintolassa.
Ruoka oli erinomaista ja ilta erittäin onnistunut. Mieleemme jäivät ravintolasta erinomaisen ruoan lisäksi myös muut vieraat: viereinen hieman iäkkäämpi miespari, joka nautti hyvästä ruoasta ja juomasta viimeisen päälle. PItkä pöytä täynnä ilmeisesti hollantilaisia, suhteellisen nuoria poikia – vaikka nuori poikaporukka olikin, käyttäytyivät erittäin sivistyneesti (Mannereuroopassa ruokailukulttuuriin vaan kasvetaan eri tavalla kuin meillä Suomessa). Viereisen pöydän nuori, rakastunut pari (olivat hädin tuskin täysi-ikäisiä ja mitä ilmeisimmin ensimmäisillä yhteisillä matkoilla).
Astuessamme kadulle huomasimme vastapäisen kauniin talon, jonka upeat lyijylasi-ikkunat oli kauniisti valaistu takaa: Museum Hemp (jonka tarkempi nettitutkimus nyt jälkeenpäin osoittikin olevan marijuana-museo, filiaali Amsterdamin museolle).
Meidän ehdoton ravintolasuosikki!
Meidän ehdoton suosikkiravintola Barri Gòticissa oli…
Jaa, enpä taida sitä kertoa vielä tässä postauksessa, sillä tämä ravintola ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa. Alla kuitenkin kuvavinkki ravintolasta jo tässä.
Kävelimme myös yhtenä iltana ”kotimatkalla” Placa Reial-aukion ohi; sinänsä viehättävä aukio, mutta jotenkin aukion lukuisat, vieri viereen rakennetut terassiravintolat eivät oikein sytyttäneet.
Yömyssyt nautimme useampana iltana hotellimme kattoterassilla, pimenevän illan lämpimässä syleilyssä – keskellä suurkaupungin sykettä mutta kuitenkin omassa rauhassa.
