Eilisessä postauksessa tutustuttiin San Juanin kadunvarsinäkymiin ja katuja reunustaviin värikkäisiin taloihin. Lupasin tänään palata iltaan ja illalliseemme San Juanissa.
Koska laiva oli satamassa klo 16.00 – 22.00 (aikataulun mukainen saapumisaika oli klo 15.30, mutta menomatkan kovasta tuulesta johtuen satamassaolo lyheni puolella tunnilla), olimme päättäneet jättä laivaillallisen väliin ja mennä kaupungilla syömään.
Tuntui, että kaupunki hiljeni hyvin nopeasti pimeyden laskiessa ja useimpien kanssaristeilijöiden siirryttyä mitä ilmeisimmin takaisin laivan ruokapöytien ääreen. Meidän mielestämme oli kuitenkin kiva hyödyntää mahdollisuus syödä paikallinen illallinen San Juanissa – itse asiassa tämä oli ainoa mahdollisuus syödä illalla maissa, sillä muista satamista lähdettiin jatkamaan matkaa jo klo 17.00.
Tuntui, että kaupunki hiljeni hyvin nopeasti pimeyden laskiessa ja useimpien kanssaristeilijöiden siirryttyä mitä ilmeisimmin takaisin laivan ruokapöytien ääreen. Meidän mielestämme oli kuitenkin kiva hyödyntää mahdollisuus syödä paikallinen illallinen San Juanissa – itse asiassa tämä oli ainoa mahdollisuus tähän, sillä muista satamista lähdettiin jatkamaan matkaa jo klo 17.00, eli hyvissä ajoin ennen illallisaikaa.
Jatkaessamme iltakävelyllämme San Juanissa ikkunaostoksia uhkaavan näköiset sadeipilvet lähestyivät idästä, joten illallisravintolan löytäminen mahdollisimman pian vaikutti erittäin hyvältä ajatukselta.
Ravintolan löytäminen ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, sillä Calle Fortalezalla on enimmäkseen kultasepänliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä – kivannäköiset ravintolat loistivat täysin poissaolollaan. Pilvet sen kun tummenivat, ja olimme jo tuntevinamme ensimmäiset sadepisarat…. Ei siis mitään paineita, kunhan vaan äkkiä löydetään täydellinen illallispaikka…
Siispä siirryimme yhtä katua ylemmäs, Calle San Franciscolle, ja johan rupesi näyttämään lupaavammalta; ensimmäiset ravintolat tulivat het näköpiiriin ja kas, tuollahan näkyi jo Burger King, eli ruokakulttuurin ytimessä oltiin…
Emme kuitenkaan olleet suunnitelleet tusinapurilaista illalliseksi, joten jatkoimme sadepilvien uhmaamista, ja tulimme kohta yliopistorakennuksen reunustamalle Plaza Salvador Brau’lle. Aukion ylälaidalla bongasimme potentiaalisen näköisen ravintolan, Restaurante Airenumo.
(Linkki Tripadvisorin arvioon ravintolasta, jonka kävin matkan jälkeen katsomassa.)
Tutkimme hetken aikaa ruokalistaa, ja päätimme (emme lainkaan sadepilvien painostamina) astua peremmälle. Jos ulkona sadepilvet synkistivät iltaa ravintolasali oli väritykseltään sitäkin aurinkoisempi. Muuten oli mukavaa, mutta lämpimässä iltapäivässä lievästi hikistynyt paita sekä shortsit eivät olleet mitenkään ihanteellinen vaatetus jäätävän kylmästi ilmastoidussa ravintolassa….
Tutkiessamme listaa ja oluita tilatessamme kävi melko nopeasti ilmi, ettei meillä ollut yhteistä kieltä isännän kanssa (emme puhu espanjaa, kuten 99% puertoricolaisista), mutta mitpä tuosta – elekielellä ja kumpikin osapuoli omalla kielellä saimme valinnat tehtyä.
Olimme päättäneet maistaa Puerto Ricon kansallisruokaa, Mofongoa. Kasvipohjainen, keittobanaaneista valmistettava ruoka muistuttaa hieman meidän perunamuussia ja tämä syödään valinnaisen lisukkeen kera, me valitsimme possunlihasta tehdyn lisäkkeen. Oma arvioni oli, että Mofongo oli ihan maukasta ja maistuvaa, tosin ei ehkä kuitenkaan ihan yltänyt omalle Top-10-listalle.
Ravintolan itsessään kelpuutan ehdottomasti omalle Puerto Rico-listalleni, ja voin vilpittömästi suositella sitä muillekin. Korkea, valoisa ja kirkkain värein maalattu ravintolatila ei ehkä nappaa jos hakee romanttista, hämyisää illallispaikkaa mutta meille ravintola jätti mukavan muistijäljen illallisesta San Juanissa. Annosten koossa ei oltu pihistelty, ruoka oli freessiä ja palvelu oli erinomaista; ystävällistä lämminhenkistä ja paikallisella otteella.
Mukavan illallisen jälkeen oli aika suunnata kohti odottavaa laivaa, mutta tokihan Bacardin kotisaarella oli pysähdyttävä vielä lasilliselle.
Mojito kohotti ihmeellisesti tunnelman hilpeän puolelle, ja niinpä kevein askelin kävelimme San Juanin pimenneessä illassa takaisin ”kotiin” laiturissa odottavaan risteilijäämme.
Yömyssyt päätettiin nauttia suosikkibaarissamme laivan perällä samalla kun nautimme laivan lähtöhetkestä trooppisessa illassa. Skål San Juan!