Helsingin ydinkeskustassa olen jo vuoden päivät ihaillut ulkoa Narinkkatorin uutta rakennusta, nimittäin Kampin kappelia. Aurinkoisena kesäaamuna kiiruhtaessani töihin päätin unohtaa hetkeksi kiireen ja poiketa katsomaan uutta kappelia myös sisältä.
Kappelihan on suomalaisen puurakentamisen taidonnäyte, jollaista vihreän kullan maan asukkina toivoisi näkevänsä useammin. Mistäköhän johtuu, että Keski-Euroopan alppimaissa taidetaan puun käyttö mitä korsteellisemmissa muodoissa, mutta meillä puu on miltei täysin käyttämätön materiaali julkisessa rakentamisessa? Kyse ei ainakaan ole raaka-aineen puutteesta, taitajista saattaa tosin nykyään olla meillä pulaa. Sääli.
Kun menee lähelle seiniä huomaa, että puurakentamisen voi kokea kaikilla aisteilla: puun pinta tuoksuu vahvasti.
Vaikkakin kappeli on ulkoapäin melko ison näköinen, sisältä se on kuitenkin yllättävän pieni. Avaruutta tuo kuitenkin korkea tila sekä hienosti ylhäältäpäin suodattuva valo.