Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen lauantaihin; ripeiden aamutoimien jälkeen suuntasimme alakertaan nauttimaan Mercure-hotellin aamiaisesta – se kun on itsellä yksi suuremmista nautinnoista lomamatkoilla, etenkin jos aamiaispöydässä on herkkuja monenlaisia ja aamiaisen saa nauttia kiireettä. Tai no, kiire on tietenkin suhteellinen käsite, aikaa kun on juuri niin paljon kun varaa aamiaiselle. Hassu piirre, jonka olen muuten itsessäni huomannut aamiaisista puheen ollen on, että vaikka herkkuja olisikin pöydässä monenlaisia yleensä tulee syötyä enimmäkseen samoja aamiaisvoileipiä kuin yleensäkin. Onko joku muukin huomannut olevansa myös tapojensa orja…?
Aurinkoinen ilma ja Vanhankaupungin nähtävyydet vetivät kuitenkin puoleensa, joten eteenpäin. Suuntasimme hotellilta kohti vanhankaupungin kävelykatualuetta, ja ohitettuamme ensimmäiseksi tiemme varrelle osui vanhankaupungin laidalla sijaitseva kauppahalli siihen liittyvine ulkomyyntipisteineen. Hala Targowa -kauppahalli oli suhteellisen äsken peruskorjattu ja rakennuksenakin sisältä kaunis esimerkki 1800-luvun lopun kaupphallirakentamisesta. Hallin peruskorjauksen yhteydessä sen alta löytyi kaivauksissa jäänteitä 1100-luvulta peräisin olevasta Pyhän Nikolaksen kirkosta, jotka on jätetty hallin alakertaan näkyviin, joten halli toimii samalla myös pienimuotoisena arkeologisena museon.
Tarjonnasta näki melko nopesti, että oltiin maassa jossa maatalous on elinkeinona tärkeä. Kesän ensimmäiset mansikatkin olivat jo myynnissä hauskoissa pärekoreissa.
Jatkoimme hallista kävelyämme kohti Pyhän Marian kirkkoa (Bazylika Mariacka – varoituksen sananen jo tässä vaiheessa linkkien suhteen; kielivaihtoehdot ovat yleensä melko vähissä, ts. sivustot löytyvät yleensä vain puolaksi). Kirkko on maailman suurin tiilikirkko, johon sanotaan mahtuvan jopa 25.000 ihmistä. Ja tilaa tarvittiinkin usein 1980-luvulla, kun kirkosta muodostui Solidariteetti-liikkeen kannattajien turvapaikka.
Kirkon vaikuttavien holvien ja korkealle kurottavien ikkunoiden lisäksi kirkon suurimpia nähtävyyksiä on astronominen kello vuodelta 1464.
Marian kirkosta suuntasimme kohti Raatihuonetta, jonka juontaa juurensa aina 1300-luvulle saakka; tosin Raatihuone, kuten suuri osa muistakin vanhankaupungin rakennuksista vaurioitui pahasti toisessa maailmansodassa, joten nykymuotoinen rakennus on jälleenrakennettu versio. Raatihuoneessa sijaitsee nykyää Gdanskin historiallinen museo, mutta omasta mielestäni rakennus itsessään kaikkine yksityiskohtineen (mm. alla näkyvät koristeelliset, puiset kierreportaat) olivat ehkä käynnin suurinta antia.
Museosta siirryimme takaisin aurinkoon ihailemaan auringonpaisteessa kylpevää raatihuoneen aukiota.
Päivän käännyttyä jo hieman iltapäivän puolelle otimme rautatieaseman suunnaksi, ja hyppäsimme siellä Sopotiin menevään junaan. Lipun hinta ei taaskaan huimannut (1,70 EUR kahdelta – tosin jälkeenpäin tajusimme, että tällä lipulla olisi saanut laillisesti matkustaa vain paikallisjunassa – ei niissä pikajunissa, joihon me hyppäsimme; tuli siis ajettua pummilla…). Lisää Sopotin retkestä erillisessä postauksessa!
Palattuamme Sopotin retkeltämme nelisen tuntia myöhemmin istahdimme rautatieaseman (Glowna) ulkopuolella suoraan taksiin. Olimme nimittäin päättäneet käydä myös kehätien varrella sijaitsevassa Fashion House -outletkylässä tutkailemassa ostostarjontaa. Perille olisi ilmeisesti päässyt myös bussilla, mutta ajan säästämiseksi valaitsimme taksin. 
Fashion House oli melko samantyyppinen outlet kuin monessa muussakin paikassa, pitkälti merkkivaatteisiin, kenkiin ja urheiluvaatteisiiin keskittyvä kylämäinen kauppakeskus (teemana täällä kalastajakylä), joiden pitkien käytävien varrella näkyi tuttuja brandejä rivissä. Merkkivaatteiden yleinen hintataso ei mielestämme ollut superhalpa, löytöjäkin tosin saattoi tehdä, esim. Leviksen farkkuja löysimme suhteellisen edulliseen hintaan.
Kierrettyämme aikamme outletissä olimme valmiita suuntaamaan takaisin keskustaan; jalkoja painoi jo tässä vaiheessa sen verran, että päätimme suhauttaa paluumatkankin taksille – tämä tosin ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu kuin luulimme: Outletin ulkopuolella ei ollut taksitolppaa, joten jouduimme tovin odottelemaan, että saimme lennosta napattua taksin (joita ei paljon kulmilla näkynyt, useimmat kävijät kun tulevat autolla). Taksimatkan aikana jalat lepäsivät sen verran, että päätimme ennen hotelliin menoa käydä tekemässä vielä ”pikashoppailukierroksen” hotellin vieressä sijaitsevassa Madison Park-ostoskeskuksessa. Sen jälkeen jalat olivatkin jo sanomassa työehtosopimuksen irti, joten onneksi hotelli sijaitsi aivan vieressä.
Pienen, hotellissa vietetyn lepotauon jälkeen suuntasimme taas vanhankaupungin kaduille, illallispaikkaa hakemaan. Olimme jo päivällä bonganneet Dluga-torin varrella sijaitsevan kellariravintolan, Piwnica Rajcow’in. Nimensä mukaisesti kyseessä oli oluttupa, ja menulla oli paljon muistakin Keski-Euroopan oluttuvista tuttuja, tuhdinpuoleisia ruokalajeja. Ruoka oli hyvää, joskaan ei mitenkään ihmeellista. Kellariholvit, kivilattia ja tummat puupaneloinnit loivat omaa tunnelmaansa, tosin ravintolasalit olivat melko isot, joten kokonaisvaikutelma jäi ehkä hieman kolkoksi (pienempien kellariravintoloiden viihtyisyyttä jäimme hieman kaipaamaan). Tukevan illallisen ja ison Tyskie-tuopin jälkeen olimmekin jo enemmän kuin valmiita lyhyelle iltakävelylle takaisin hotellille, jossa Nukkumatti jo kuikuili kovasti; seuraavana aamuna kun tiedossa oli suhteellisen varhainen herätys.
