Nuuksion kansallispuisto oli tämänpäiväinen lähimatkailukohteena; joskaan ruska ei ole vielä aivan parhaimmillaan täällä Etelä-Suomessa, syksyn värejä oli ihan kiitettävästi jo näkyvillä.
Kuten useasti aikaisemmin olen todennut, aina ei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen jotain uutta ja erilaista.
Yllättävää Nuuksion kansallispuistossa oli ulkomaisten matkailijoiden suuri määrä; välillä tuntui, että useammin kuuli vastaantulijoiden puhuvan jotain ulkomaan kieltä kuin suomea. Kysymys, joka eittämättä nousi ajatuksiin oli, mistä kaikki ulkomaalaiset ovat saaneet tiedon kansallispuistosta. Ja miten paljon vaivaa he ovat nähneet tullakseen paikan päälle: toki julkisilla kulkuneuvoilla pääsee melko lähelle, mutta Helsingin keskustasta ei ole olemassa vaihdotonta yhteyttä perille Nuuksioon, vaan Espoon keskuksessa pitää vaihtaa busilla 85A, joka tuo miltei perille saakka.
Nuuksion Kansallispuisto on erinomainen lähiretkikohde, jonka maisemat saavat välillä aikaan tunteen, että on huomattavasti kauempana kehä kolmosesta kuin oikeasti on, sen verran jylhiä näkymiä puistossa on. Väkeä kansallispuiston eri reiteillä on melko paljon, joten ”erämaafiilistä” ja hiljaisuutta hakeva varautukoon siihen, että sitä ei Nuuksiosta välttämättä löydy.
Kansallispuistossa on hyvät opasteet & peruspalvelut (esim. opastuskeskust & tulentekopaikat), joten ei muuta kun retkieväät reppuun, sienikori kainaloon ja ruskaretkelle lähimaastoihin.
PS. Parkkipaikalla tuntui siltä, että suurin osa autoilijasta oli ollut liikkeellä ”minä-minä-minä” -mentaliteetilla; sen verran runsaasti tilaa oli jätetty autojen väliin mikä johti taas siihen, että parkkipaikat olivat loppuneet aivan turhan äkkiä…