Albasta suuntasimme päiväretkelle Langhen alueelle nauttimaan alueen kauniista, kumpuilevista maisemista ja rinteitä ylös ja alas kiemurtelevista teistä. Tiet ovat enimmäkseen viinitarhojen reunustamia, ja vähän väliä tie vie pienten kylien läpi. Tiet ovat hyväkuntoisia ja hauskoja ajaa – täällä ei todellakaan tarvitse kyllästyä suoriin ja tylsiin teihin, joiden varrella ei ole mitään nähtävää. Kauniiden maisemien läpi kulkevat tiet ovat mielestäni itsessäänkin sekä nähtävyys että matkan kohde. Siispä: tervetulo kyytiin – nauttikaa maisemista!
Joidenkin kylien läpi ajetaan, joihinkin pitää erikseen poiketa. Me poikkesimme kukkulan huipulle, melko hiljaiselta tuntuvaan Rodelloon, jossa teimme uinuvassa kylässä pienen kävelyn ja poikkesimme katsomaan kylän keskellä komeilevaa kaunista kirkkoa.
Päivän reittimme kulki myös Serralunga d’Alban kylän ohi. Kyseisen kylän nimi tuli tutuksi suomalaisille sen jälkeen, kun Jyrki ja Riikka Sukula ostivat sieltä Azienda Agricola Sukula-viinitilan vuonna 2006. Tuolloin tilasta ei etukäteen löytynyt paljon tietoa (sijainnistakaan), joten Jyrki säästyi meidän oven kolkuttelulta.
Päiväretkemme pääkohteeksi olimme etukäteen valinneet Barolon, herättäähän kylän nimi melkoisesti mielleyhtymiä loistavista viineistä ja suurista makunautinnoista. Pakkohan oli päästä katsomaan mistä nämä viinit tulevat, ja tietenkin ostamaan näitä muutaman pullon mukaan kotiin vietäviksi.
Tässäkin suhteessa olimme liikkeellä kunnon ”carpe diem”-periaatteella, eli emme olleet etukäteen tutkineet paikallisia viinintuottajia ja valinneet käyntikohdettamme. Siispä suuntasimme Baroloon saapuessamme keskellä kyllä sijiaitsevaan Borgogno-viinitalon linnamaiseen rakennukseen. Liike ja viinitalo osoittautui melko kookkaaksi ja ”puleeratulta”, seuraavalla kerralla teemme ehkä kotiläksymme hieman paremmin ja tutkimme etukäteen pienempien tuottajien tarjontaa kylässä. Saimme kuitenkin viinit sekä maisteltua (itse jouduin jättämään tämän väliin, koska auton avaimet olivat minun taskussani) ja ostettua. Myyjän miettiessä laatikkopakkausta lentokuljetusta varten hän oli hieman huolissaan siitä, josko sanomalehtipaperi olisi pullojen välissä riittävä. Sanoin, että riittää varmaan kunhan pullot pakkaa tiiviisti limittäin laatikkoon. Myyjä pohdiskeli kuitenkin vielä asiaa, josko sanomalehtipaperi riittää pitämään viinin tasalämpöisenä….Hmmm, näin eri tavalla asioita voi ajatella pohjoisen ja etelän ihminen Euroopassa…
Vietyämme viinilaatikon auton takakonttiin olikin jo ehtinyt tulla nälkä, joten onneksi olimme bonganneet pienen, mukavannäköisen ravintolan postia vastapäätä. Enoteca Della Posta osoittautuikin varsin viihtyisäksi tuttavuudeksi, jossa saimme vatsamme täytettyä herkullisella lounaalla.
Lopuksi vielä hotellivinkki, jonka itsekin noteerasimme mahdollisena yöpymispaikkana seuraavalla matkalla (mikäli jostain syystä haluaisimme siirtyä Albasta yöpymään yhdeksi tai kahdeksi yöksi maaseudun rauhaan: Spa-hotelli Il Boscareto, joka näytti tieltä katsottuna erittäin tasokkaalta (lue: melko kalliilta).