Nautimme eilen matkoilta palattuamme myöhäisen lounaan Tapiolassa: Ravintola Tapiolan Kylä on ollut meillä tiedossa kylläkin jo pidemmän aikaa, mutta sopivaa ajankohtaa vierailulle ei ole vaan tuntunut löytyvän. Hetken mielijohteesta (ja reissuväsymyksen mukanaantuomasta pienestä laiskotuksesta johtuen) päätimme suunnata tutustumaan ravintolaan. Espoossa ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon vaihtoehtoja hyvistä lähiravintoloista, joista saa hyvää ja huolella valmistettua ruokaa (saattaa tietenkin johtua myös kaupungin laajuudesta, että vieressä ei sitten olekaan toista vaihtoehtoa jos se läheisin ravintola ei tunnu ihan houkuttelevalta vaihtoehdolta).
Ravintola sijaitsee aivan arkkitehti Aarne Ervin 1960-luvulla suunnitteleman Tapiolan keskustan ytimessä, ja ikkunoista avautuukin näkymä Tapiolalle ominaiseen puutarhakaupunkimaisemaan. Tällä hetkellä maisemaa hieman häiritsee valtava Länsimetroonkin liittyvä työmaa, mutta tämä lienee ajan mittaan poistuva ongelma. Tapiolan puutarhakaupunkia rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla, ja sen valmistuttua sitä tultiin ihailemaan kauempaakin; kaupunginosaan tuotiin usein myös ulkomaisia vieraita tutustumaan vihreään kaupunkirakentamiseen. Mutta asiaan, ravintolastahan tässä pitikin puhua…
Ravintola Tapiolan Kylä noudattaa sisustukseltaan melko minimalistista linjaa, ja avaraa ravintolasalia hallitseekin skandinaavistyylinen (joskin ehkä hieman tumma) sisustus, jolla oman lisänsä antavat suuret ikkunapinnat. Korkeasta katosta riippuvat, pyöreät opaalilasiset valaisinpallot näyttävät hyvältä, mutta hieman mietin miten toimivat syksyn pimenevissä illoissa, koska erillisiä, pöytiin kohdistuvia kohdevaloja ei ole.
Ravintola panostaa lähiruokaan ja tuoreisiin raaka-aineisiin (mitä ilmeisimmin myös mahdollisimman hyvin sesonkia peilaaviin) ja ruokalista oli suhteellisen lyhyt (aina hyvä merkki!). Valitsimme tällä kertaa molemmat saman annoksen, ”Kylän ankkaa”, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi.
Tapiolan Kylän ankkaa Kuva: © Matkoilla-blogi
Kauniisti aseteltu annos tarjosi hyvän ja tasapainoisen makuelämyksen: Ankka suli suussa ja mustaherukkainen kastike täydensi kokonaisuutta loistavasti. Myöskin lisukkeena olleet kauden vihannekset olivat juuri sopivan kypsiä. Tarjoilijamme viinisuositus osui kohdilleen ja kaikenkaikkiaan täytyy antaa iso plussa ystävällisestä ja huomaavaisesta palvelusta ateriointimme aikana. Nyt pitää vain toivoa, että espoolaiset ja muutkin löytävät tämän ravintolan, jotta saamme pitää sen, sillä hyviä lähiravintoloita ei todellakaan ole liiaksi – ainakaan Espoossa.
Ainoa pieni jatkokehityksen paikka olisi terassin puolella; tällä hetkellä suurien ikkunoiden ulkopuolelle sijoitetut sinänsä siistit pöydät ja tuolit eivät oikein houkutelleet istahtamaan: Muutama viherkasvi ja tyylikäs aurinkovarjo, niin ”houkuttelevuuskerroin” kasvaisi terassin osalta huomattavasti!
