Aikaisemmin keväällä suuntasimme Tampereella käydessämme yhteen suosikkiravintoloistani, Panimoravintola Plevnaan ruokailemaan. Nille, joille kyseinen ravitsemusliike ei ole ennestään tuttu, kerrottakoon että Panimoravintola Plevna sijaitsee Tampereen keskustassa, Finlaysonin tehdasalueella (Itäinenkatu 8).

Plevna on mielestäni ansainnut nimensä alkuosan ”Panimoravintola”; osittain tietenkin siksi, että kyseessä on aito panimoravintola, jonka ravintolasalin yhteydessä toimii panimo. Yhtä paljon kuitenkin myös siitä syystä, että Finlaysonin entisen kutomosalin jykevien seinien sisään on onnistuttu luomaan aito oluttupa-tunnelma, jollaista ei yleensä löydä meidän leveysasteilta vaan joutuu hakemaan Keski-Euroopan suurista olutmaista. Tunnelman luojana toimii paitsi rakennus myös jykevän rouhea sisustus – Plevnan pöydät ja loosipenkit on tehty kestämään niin ajan hammasta kuin hieman railakkaampakin olutkolpakoiden kilistelyä.

Aidossa olutravintolassa myös tarjoilijat ovat keskeisessä roolissa tunnelman luojana. Niin myös Plevnassa, jossa työvaatetuskin edustaa ”aitoa linjaa” ja tuo oman vivahteensa kokonaisvaikutelmaan. Kaikilla käynneillämme tarjoilijat ovat edustaneet myös paikan henkeen hyvin sopivaa hieman rempseämpää, muttei silti teennäistä tyyliä, josta plussaa.

Ravintolan oman panimon juomavalikoima katta kahdentoista eri oluen lisäksi myös siman sekä myös muutaman siiderivaihtoehdon. Koska useimmiten olemme olleet autolla liikkeellä (ja autonavaimet ovat olleet minulla), en ole valitettavasti päässyt perehtymään kovinkaan laajalti valikoimiin; ”Pilsiä” sekä ”Plevnan tummaa” olen tosin päässyt kokeilemaan – vähintään Magna Cum Lauden ansaitsevat molemmat.

Plevnan ruokalista on paikan tyylille uskollinen, saksalaistyylinen; toisin sanoen kevyt ja kasvisvoittoinen – not. Kaikkihan eivät pidä tämänkaltaisesta ruosta, mutta itse teen mielelläni aina silloin tällöin makumatkan Keski-Eurooppaan maamme rajojen sisäpuolella.
Tällä kertaa seurueemme annoksiksi valikoitui ruokalistalta Portinvartijan possua, Vuohenjuustobroileria sekä Poronkäristystä. Reilunkokoiset annokset maittoivat kaikille hyvin (nälkä ei todellakaan jäänyt), ainoa pieni miinus tällä kertaa oli, että annokset olisivat saaneet olla hieman lämpimämpiä tullessaan pöytään (mikä on muuten suomalaisissa ravintoloissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus…)
Aikaisemmilla käynneillä ollaan maisteltu mm. Sähkömestari Anderssonin porsaanleikettä, Aleksanterin maksapihviä sekä Vuoristopostiljoonin lammasmakkaroita – kaikki kelpoja annoksia (nojoo, tiedän; kaikki eivät pidä maksasta…)

Kokonaisarvosana Plevnalle usemman käynnin perustella: Suosittelen ja näin lakkiaisaikojen alla latinankielisellä asteikolla: Laudatur.

PS. Kamera ei valitettavsti Plevnan käynnin yhteydessä suostunut yhteistyöhön, joten joudutte tällä kertaa tyytymään Plevnan kotisivujen gallerian kuviin.