Viimehetken paniikki; pitäisi löytää kohtuuhyvä ravintola Tampereelta samaan aikaan kun kaupungissa monta tuhatta muutakin nälkäistä on samoissa aikeissa ja liikkeellä ei olla turhan aikaisin. Hetken tilanne näytti jo synkältä, mutta sitten yllättäen ravintola Henriks pelasti!
Ravintola Henriks ei ollut tullut ensimmäisenä mieleen kun mietittiin ravintoloita Tampereella. Eikös tämä ollut sellainen hieman fiinimpi paikka – sopisiko sellainen myöhäisen lauantai-iltapäivän ruokapaikaksi? Sopi se!
Paistinkääntäjien veljeskunnan (Chaîne des Rôtisseurs) kilpi ovenpielessä on maailmanlaajuisesti arvostettu ja samalla laadukkaan ravintolan tae. Helposti kilpi tuo ainakin itsellä mieleen hieman pönöttävän ja muodollisen tunnelman, mutta ensimmäinen asia johon kiinnitimme huomion astuessamme sisään ravintolasaliin oli kotoinen tunnelma: täällä ei pönötetä ja jännitetä. Tähän ravintolaan tullaan selvästikin nauttimaan hyvästä ruoasta ja juomasta rennossa ilmapiirissä, ilmeisesti myös usein ystävien seurassa. Mikäli ravintolaan saapuu isommalla seurueella on myös mahdollista ruokailla jommassakummassa, kauniisti sisustetussa kabinetissa, jossa tilaa on 12 tai 25 hengelle. Mielestäni viehättävä yksityiskohta joka rupeaa samalla olemaan katoavaa kansanperinnettä.
Kaari-ikkunoiden takana on mukavan pieni ja viihtyisä, vaalea ravintolasali jonka seiniä koristavat taulut. Huomio kiinnittyy heti kauniiseen kattaukseen, kukkiin, kynttilöihin ja hienosti kirjailtuihin pöytäliinoihin. Ruokalista on lyhyt ja ytimekäs kuten viinilistakin, avec-valikoima oli puolestaan näyttävästi esillä kauniissa vaunuissa. Ravintola Henriksissäkin lyhyt ruokalista korreloi hyvän laadun kanssa. Myöskään pientä pilkettä silmäkulmassa ei oltu unohdettu, sillä keittiön tervehdyksenä oli mustamakkaraa puolukkahillon kera – kuinkas muutenkaan, Tampereella kun oltiin,
Alkuruoaksi nautimme erinomaista jääkellarin lohta ja pääruoaksi täydellisesti paistettua naudan filettä. Jälkiruokalistalta voiton vei klassikko: creme brulée – ahhh, aina yhtä varma valinta! Yhteistä kaikissa annoksissa oli ruokien kaunis esillepano sekä puhtaat maut, joita ei oltu sekoitettu liian montaa samaan annokseen.
Paitsi ruoasta, kiitosta täytyy myös antaa erinomaisesta palvelusta: huomaavaista mutta ei tyrkyttävää, miellyttävää ja luonnollista. Ravintolan hyvä tunnelma näkyy myös siinä, että henkilökunnalla oli kiireisestä iltapäivästä huolimatta aikaa vaihtaa muutama ylimääräinen sana jokaisen pöytäseurueen kanssa, ja kiireessäkään ei näkynyt otsaryppyjä.
Ravintola Henriks on perinteikäs ravintola, mutta posiitivisella tavalla; täältä ei löydä pölyttynyttä tunnelmaa ja pysähtynyttä aikaa, vaan ravintola on onnistunut elämään ajassa iästään huolimatta (ravintola täytti tänä vuonna 30 vuotta). Ehkäpä juuri tämä muuttumisen ja muuttumattomuuden tasapaino on se hyvän ravintolan syvin olemus. Ravintola Henriksin slogan ”Rennon tyylikkäästi” osuu todellakin naulan kantaan!
