Kuvittele eteesi avara maalaismaisema, ja niityn laidalla ränsistynyt, vanha huoltoasema, jonka piha on täynnä ruostuneita autonraatoja, vanhoja jääkaappeja ja öljytynnyreitä. Seinällä hieman repsottava ruosteinen neonkyltti ja terassilla vanhoja, eriparisia puutarhatuoleja.
Tuhoon tuomittu auringonlaskun yritys, jossa on vain ajan kysymys milloin ovet laitetaan lopullisesti säppiin? Kutens Bensin’in kohdalla vastaus on erittäin selkeä EI.
No myönnettäköön, että ovet on varmaankin tässä vaiheessa laitettu säppiin, mutta vain talven ajaksi. Sen verran suosittu tapaus oli Kutens Bensin, jossa kävimme galette-lounaalla Fårön retkipäivänämme.
Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin Kutens Bensin olil melko odottamaton löytö keskellä maaseutua. Jopa hieman epätodellisen tuntuinen paikka on erittäin suosittu, mistä kielii jo parkkipaikkana toimiva viereinen niitty, jossa autoja on kuin kotimarketin pihalla.
Kuten Bensin’in pihalta löytyy kaikkea hyvää ja tarpeellista…. Kuva: © Matkoilla-blogi
…museoautoja…. Kuva: © Matkoilla-blogi
…sekä polkupyöränrunkoja, jotka odottelevat entisöintiä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Rappioromantiikka on siitä mielenkiintoinen taiteenlaji, että on melko vaikeaa sanoa mikä on se juttu, joka tekee ränsistyneestä viehättävää. Sinänsähän ruosteisissa autonromuissa ja öljytynnyreissä ei ole mitään kaunista, mutta kun niitä on tarpeeksi paljon asetelma muuttuu jostain syystä viehättäväksi. Ehkäpä osasyynä on romun määrä, ehkäpä komeana seinustalla ylöspäin kurottavat ruusut, ehkäpä valo & ympäröivä maisema. Tai näiden kaikkien yhdistelmä?
Viimeistään Crêperie Tati’n oven sisäpuolella huomasi vanhan bensiksen suosion: tiskin edessä kiemurtelevassa jonossa oli parikymmentä ihmistä, mutta jono liikkui onneksi melko ripeästi. Tarjolla on lettuja niin suolaisella (Galettes) kuin makeallakin (Crêpes) täytteellä. Valikoimaa näistä on parisenkymmentä, joiden mielikuvitusta kutkuttavat nimet on kirjoitettu liitutauluille: Lonesome Cowboy, Brando, Elvis de luxe… Voin kertoa, että valinta ei ollut ihan helppo rasti, mutta onneksi jonossa oli aikaa pohdiskella näitä isoja päätöksiä.
Kutens Bensin’issä toimii kesäravintola Crêperie Tati – tarjolla on sekä suolaisia galetteja että makeita crêpes’ejä. Kuva: © Matkoilla-blogi
Kun tilaus oli hoidettu (me tilasimme lounaaksi suolaiset galettet), oli aika keskittyä nauttimaan päivästä ja unohtamaan stressin. Talon takana sijaitsevalla terassilla se olikin melko helppoa: aurinkoisella terassilla kaikki kalusteet olivat eriparia, parhaat päivänsä nähneitä ja tietenkin – ruosteisia! Terassi oli melko täynnä, mutta periaatteella ”sopu sijaa antaa” mekin mahduimme sekaan. Auringossa ei sitten ollutkaan hassumpaa odotella lounasta samalla kun antoi katseen vaeltaa kivimuurin takana olevalle niitylle, jossa punaiset unikot kukkivat…
Kutens Bensinin rakennuksen takana, niityn reunassa on terassi, jolta ei löydy kahta samanlaista terassituolia. Kuva: © Matkoilla-blogi
Fårössä järjestetään muuten muutaman kerran kesässä Gåsemora gårdilla Sommarkväll på Gåsemora -konsertti-iltoja, tänä kesänä esiintyjien joukossa olivat mm. Carola, Ulf Lundell ja Bo Kaspers Orkester. Näiden konsertti-iltojen jälkeen Kutens Bensinissä on yleensä jatkot. Mikäli haluaa yöpyä, lähistöllä sijaitsee myös Slow Train Bed & Breakfast.
Vierailun jälkeen olen valmis allekirjoittamaan paikan sloganin ja suosittelemaan poikkeamista:
Kutens Bensin – fuel for the soul
Mitä mieltä te olette – ihastuttava vai vihastuttava paikka?
Kutens Bensin – fuel for the soul. Kuva: © Matkoilla-blogi
PS. Jaa, että miltä galettet maistuivat? Erinomaisilta!
