Tänään aloitamme matkan kohti Pohjois-Italiaa ja Piemonten maisemia, jossa vietimme muutaman loppukesän päivän elo-syyskuun vaihteessa vuonna 2010. Samalla matkalla kävimme myös tutustumassa Pohjois-Italian järvialueeseen, ja päätimme Pohjois-Italian roadtripimme kahdella yöllä Comossa.

Matkamme pääkohde oli siis kuitenkin Piemonte, yksi Italian monista viinialueista joka oli kauan siintänyt silmissämme potentiaalisena matkakohteena. Alueeseen liittyy monia tunnettuja nimiä kuten esim. Alba, Barolo, Barbaresco… Matkan perille olimme varanneet Finnairin suoralla aamulennolla Milanoon, jolloin olimme perillä jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Nopea pyrähdys autovuokraamon tiskin kautta (nojoo; edelleenkään en voi käsittää miten paljon kirjoitustyötä auton nouto voi vaatia, kun asiakas on jo etukäteen täyttänyt varaukseen tietoja niin että riittäisi muillekin jakaa) ja kohta sulavalinjaisen ranskattaren (Peugeot 308) avaimet olivat taskussa. Pakaasit autoon ja menoksi.

Suuntasimme aluksi kohti Gattinaran kaupunkia, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Milanon Malpensan lentokentän länsipuolella. Muuten olisimme ehkä ajelleet hieman pidemmälle, mutta olimme päättäneet ottaa lounastauon tässä kaupungissa. Syykin oli olemassa tälle: Olemme ensitreffeillämme nauttineet Gattinarasta kotoisin olevaa punaviiniä, joten pitihän viinin alkuperäkaupunki nähdä tällä matkalla.

Gattinaran pääkatu. Kuva: © Matkoilla-blogi

Navigaattoriin oli naputeltu Travaglini-viinitilan osoite, ja auton keulaa käännettiin kerran jos toisenkin Gattinaran keskustan jo jäädessä taakse. Tie kapeni, päällyste loppui ja olimme jo kääntymässä takaisin kohti keskustaa kun kuitenkin kierrettiin vielä yksi mutka, ja siellähän se oli: Viinitla, joka näytteli meidän perheen tarinassa omaa osaansa. Valitettavasti tilan portit olivat kiinni (lauantai-aamupäivänä ei mikään ihme), joten tilavierailu jäi tällä kertaa tekemättä, mutta näimme kuitenkin tilan. Lupasimme palata joskus toiste – silloin paremmalla onnella.

Gattinara Travaglini-viinitalon päärakennus. Kuva: © Matkoilla-blogi

Suuntasimme takaisin keskustaan, joka osoittautui niinikään melko hiljaiseksi tapaukseksi. Löysimme autolle parkkipaikan ja sen vieressä auki olevan herkkukaupan. Yhteistä kieltä ei ollut myyjien kanssa, mutta saimme kuitenkin selitettyä haluavamme ostaa kolme pulloa Gattinaran punaista, jos myymälästä löytyisi tukeva laatikko johon pakata viinit (ja joka kestäisi myös lentokontekuljetuksen ruumassa; tässä kohtaa lämpimät ajatukset lentoyhtiöiden keksimää ”one-piece-conept”ia kohtaan…). Liikkeen varasto myllättiin varmaankin totaalisesti, mutta laatikkoa ei valitettavasti löytynyt (?).

Herkkukauppa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Gattinaran tyypillinen punaviinipullo. Kuva: © Matkoilla-blogi

Hymyssä suin erosimme kuitenkin ja suuntasimme lounaalle Ristorante Villa Paolotti’n terassin varjojen alle suojaan paahtavalta auringolta. Tummat pilvet kerääntyivät uhkaavasti taivaalle auringon seuraksi ja ukkosen jylinäkin tuntui lähestyvän pikkuhiljaa. Saimme kuitenkin nauttia  herkullisen lounaamme loppuun auringonpaisteessa.

Villa Paolotti. Kuva: © Matkoilla-blogi

Ristorante Villa Paolotti. Kuva: © Matkoilla-blogi

Vitello Tonnato – juuri pelastettu kuvaan nälkäiseltä lounastajalta…. Kuva: © Matkoilla-blogi

Maittavan ja raukeahkon lounashetken jälkeen istahdimme autoon taittaaksemme n. 150 kilometrin matkan matkamme pääkohteeseen ja tukikohtaamme Piemontessa, Albaan. Autostradalla matka taittui vauhdikkaasti (mutta silti hyvin asiallisen liikennekulttuurin vallitessa; en voi koskaan lakata ihmettelemästä, kuinka muuten niin temperamentikkaat italialaiset käyttäytyvät moottoriteillä niin hillitysti) kohti etelää valkohuippuisten alppien jäädessä taka-alalle. Casale Monferrato, Alessandria, Asti… (aivan – olette varmaankin nähneet nimen joskus kuohuvapullon kyljessä) – viinialue lähestyi ja kohta edessä olikin kyltti jossa luki Alba. Pienen etsiskelyn jälkeen (luottoystävämme, navigaattorimme Elli oli hieman huonomuistinen siinä kohtaa, kummalta puolelta valtavaa sairaalakompleksia hotelliamme kuului lähestyä) kaarsimme hotellimme pihalle.

Hotellista, Alban kaupungista ja tryffeleistä sekä lumoavan kauniista, kumpuilevista maisemista, jotka ovat uskomattomien punaviinien kotiseutua lisää seuraavissa postauksissa.