Tervetuloa kierrokselle: Celebrity Reflection esittelyssä

Miami oli siis jäämässä taakse, ja auringon laskiessa horisontin taakse olimme suuntamassa aavalle Atlantille, viikon kestävälle Itä-Karibian risteilylle. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vaan palataanpa ensin laivaannousutunnelmiin

Aurinko on laskemassa Miamin taakse, risteily alkamassa ja suunnaksi Karibia. Kuva: © Matkoilla-blogi

Laivaannousu sujui tosiaankin melko jouhevasti ja varsin kohtuullisella jonottamisella niin terminaalin turvatarkastuksessa, checkauksessa kuin laivaan nousussakin; sen tarkemmin kelloa katsomatta arvioisin että meillä kului ovelta laivaan max n. 40 minuuttia. Laukuthan jätetään jo terminaalin ulkopuolella kuljetettavaksi hyttiin, joten kevyellä pakkauksella oli mukava edetä.
Etenkin checkauksessa huomasi, että tulisimme olemaan viikon verran huippuunsa viritetyn lomailukoneiston hellässä huomassa – laskin että noin kolmenkymmenen lähtöselvitysvirkailijan rivi piti huolen siitä, ettei pitkiä jonoja päässyt syntymään. Osaltaan tähän vaikutti varmaankin myös varustamolta ennen lähtöä tullut viesti, jossa oli hyttikannen mukainen ”slottiaika” laivaannousua varten. Meillä ilmoitettu aika oli 11.30 – 12.00.

Heti laivaan noustuamme vastassa oli ensin toivottamassa tervetulleeksi käsidesin annosteluun erikoistunut miehistön jäsen, sen jälkeen turvatarkastus (SeaPass-kortin luku ja ”Dddingg”), jonka jälkeen saimmekin jo skumppalasin käteen. Tässä kohtaa tulikin sitten hetkeksi hieman ”entä-mitä-pitää-nyt-sitten-tehdä”-olo, koska hyttien siivous oli vielä kesken eikä näin ollen vielä päässyt katsomaan tulevan viikon ”kotia”. Tovin kuluttua kuitenkin havahduimme nauttimaan hetkestä, ja kihelmöivästä tunteesta ”…että nyt se alkaa – Risteily…”.

Olimme etukäteen varanneet neljän illallisen paketin laivan lisämaksullisiin erikoisravintoloihin, ja siksipä suuntasimmekin heti varamaan toivomillemme illoille paikat näihin ravintoloihin; paketin varauksen yhteydessä varataan nimittäin ainoastaan ensimmäisen illallisen päivä (ensimmäinen tai toinen ilta). Vaikka olimme nousseet laivaan melko aikaisin tuntui, että paikkoja oli vaikea saada ihan toivomusten mukaan varattua. Ehkä kyseessä oli vain varustamon viljelemä ”niukkuuden strategia”, jolla yritettiin ’hypettää’ erikoisravintoloita – mene ja tiedä. Käytännössä nimittäin kaikissa erikoisravintoloissa oli melko runsaasti vapaita paikkoja illastaessamme niissä. Tehtyämme pöytävarauksen istahdimme Ensemble Lounge-baariin (hieman hämyisempi, klubimainen tapaus, joka oli oikeastaan suosikkimme laivan baareista), ja koska muita matkustajia ei ollut juurikaan ko. baarissa juttelimme pitkän tovin tarjoilijan kanssa.

Melko pian kuulutettiinkin, että hyttien siivous oli päättynyt ja maltamattomina suunnistimmekin kohti hissiä ja oma, 11. kannen peräosassa sijainnutta hyttiämme (tai Stateroom’ia, joksi näköjään mieluummin USA’ssa hyttiä kutsutaan). Olimme varanneet hytin Concierge-luokasta (jota sitäkin oli sijainnista riippuen kolmea eri luokkaa C1, C2 ja C3). Ehdoton kriteeri meillä oli varatessa, että halusimme parvekkeellisen hytin, ja koska hintaero normaaliin, parvekkeelliseen Veranda-luokkaan oli meidän varatessa riteilymme loppujen lopuksi hyvin pieni päädyimme Conciergeen. Erot näiden kahden hyttityypin välillä ovat lähinnä sijainti sekä mm. Concierge-luokan hieman laajempi hyttipalvelumenu, hintaan sisältyvä tervetuloskumppa, tekstiilit sekä joitakin yksityiskohtia kylpyhuoneessa ja hytin varustelussa.
Hytti oli erittäin järkevästi suunniteltu ja tilankäyttö mielestäni optimoitu; itse hytin koko oli n. 18 m2 + n. 5 m2 parveke, jossa oli hyvin tilaa kahdelle nojatuolille + rahit sekä pienelle pyöreälle pöydälle. (Meillä Itämeren-liikenteen laivoissa normaali A-hytti on 9-11 m2, deluxe-hytti 12 m2.). Kylpyhuone oli suorastaan valtavan kokoinen ja säilytystilaa siellä oli myös siellä todella hyvin.

Risteilyä varatessahan valitaan samalla myös tietty hytti, ja huomasin surffaillessani suunniteeluvaiheessa eri keskustelupalstoja ( mm. Cruise Critic on melko hyvä), että tämä onkin ihan oma tieteensä johon saa kulumaan ihan niin paljon aikaa kun huvittaa (lue: halutessaan ihan järjettömän paljon aikaa). Kannattaa kuitenkin uhrata tähän jonkin verran aikaa ja harkita mm. seuraavia asioita:

• mitä peremmällä jossain käytävällä hytti sijaitsee, sen vähemmän ”ohikulkuliikennettä” oven ulkopuolella on (toisaalta myös enemmän kävelyä)
• hissien läheisyys (ihan hissikuilujen vieressä saattaa tulla ääntä hisseistä)
• ylä- ja alapuolella mahdollisesti olevat ravintolat ja kansitilat (kansituolien siirtelyn mahd. äänet)
• ylempänä laivassa merenkäynti tuntuu enemmän

Vaikka huomasin jo hyttiin tullessamme, että suoraan meidän ovea vastapäätä oli ovi ”henkilökunnan puolelle” tämä ei loppujen lopuksi häirinnyt ollenkaan (oli sikäli onnea, että ovi oli hiljainen) ja meidän hyttivalinta meni täysin nappiin.

Tervetuloa meille – Stateroom nro 1649, Concierge Class). Kuva: © Matkoilla-blogi

Pakkohan parvekenäkymät oli heti käydä myös tarkistamassa – kelpasi! Taustalla South Beach. Kuva: © Matkoilla-blogi

Kylpyhuone oli varsin tilava. Kuva: © Matkoilla-blogi

Viimeistellyt yksityiskohdat ja harmooniset värit luovat ylellisyyden tuntua – varustamon mukaan sitä ”Modern Luxurya”. Kuva: © Matkoilla-blogi

Risteilyllelähdön tunnelmaa kohotti hytissä odottanut pullo kuohuvaa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Hytissämme kävi myös esittäytymässä ”oma” hyttipalvelijamme Marta sekä hänen kollegansa Sam – erittäin mukavia ja iloisia kumpikin. Jaa, mutta hetkinen; miten tuo kello olikin jo niin paljon, että lounastarjoilu lopetettaisiin kohta? Kipi-kipi buffet-ravintolan suuntaan tutustumaan tarjontaan! Buffet-ravintolaan ja ruokailuun laivalla yleensäkin palataan edempänä erillisessä postauksessa.
Lopettellessamme ruokailuamme kuulutettiinkin jo että kaikille matkustajille pakollisen pelastusharjoituksen merkiksi soitettaisiin kohta aluksen hätäkelloja. Niinpä niiden soitua siirryimme loputtomalta tuntuvia portaita pitkin (kannen 14 ja 5 väliin mahtuu yllättävän monta porrasta!) omalle kokoontumisasemallemme, Blu-ravintolaan.

Eteenpäin, eteenpäin…. Kuva: © Matkoilla-blogi

…”Please move forward…”., kaikki oman kokoontumisaseman, eli Muster Stationin suuntaan. Kuva: © Matkoilla-blogi

Ravintolassa katsottiin puuduttavan monikielinen videoesitys laivan turvallisuudesta ja miten tulisi toimia mahdollisessa hätätilanteessa. Kovin paljon uutta ja meidän laivoistamme eroavaa ei tullut tilaisuudessa ilmi, mutta ilman muuta tärkeä asia ja tuli katsastettua kokoontumisasema ihan livenä. Check ja osallistumisesta ruksi listaan.

Lähtö lähestyi ja sitähän pitää tottakai seurata ulkokannelta. Ilmeisesti olimme sen verran tohkeissamme lähtöhetkestä, siihen liittyvästä positiivisesta jännityksestä & odotuksista tulevan risteilyn osalta, että emme huomanneet edes skumppalasia kohottaa ihanassa auringonpaisteessa kun ihailimme Miamin keskustan loitonevaa skylinea.

Ankkurit ylös ja goodbye for now Miami! Kuva: © Matkoilla-blogi

Miamin risteilysatamassa on lauantaisin käytössä taskuparkkeeraus. Kuva: © Matkoilla-blogi

South Pointe Park. Kuva: © Matkoilla-blogi

Miami South Beach Reflectionin kannelta. Kuva: © Matkoilla-blogi

Kannella tapasimme mukavan kalifornialaispariskunnan, jonka kanssa vierähti tovi jutellessa; vahinko kyllä emme heitä sen koommit nähneet laivalla viikona aikana – tämä kertoo hieman siitä, että Reflection on iso laiva (126.000 brt). Auringon painuessa pikkuhiljaa mailleen ja navakassa tuulessa ei ollut kovinkaan lämmin, joten siirryimme sisätiloihin ja takaisin hyttiin purkamaan loput tavaroistamme. Hytissä oli hyvin säilytystilaa ja se oli muutenkin erittäin järkevästi suunniteltu joten tavarat löysivät melko helpostikin omat paikkansa laatikoissa ja komeroissa.

Ja nyt pienelle kuvakierrokselle Reflectionin sisätiloihin – seuratkaa minua, olkaa hyvä!

Opasteet olivat selkeitä ja niitä oli riittävästi – eksymisen vaaraa ei ollut, vaikka laivalla etäisyydet melko pitkä olivatkin. Kuva: © Matkoilla-blogi

Yksi suosikkipaikoistamme laivalla – Café al Bacio. Paitsi, että sieltä sai huomattavasti parempaa kahvia kuin missään muualla, myös leivonnaiset veivät kielen… . Kuva: © Matkoilla-blogi

Kannelta 3 kannelle 14 ulottuvaa, valoisaa Atrium-pihaa hallitsi aluksen nimikkoteos ”Reflection”. Kuva: © Matkoilla-blogi

Itseään peilaava puu. Kuva: © Matkoilla-blogi

Mr. Purell tuli viikon aikana tutuksi – käsidesiä oli tarjolla melkein joka ovella ja nurkassa yleisissä tiloissa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Celebrityn Reflection-alus (kuten kaikki Solstice-luokan alukset) on kelluva taidegalleria. Kuva: © Matkoilla-blogi

Taideteoksia on kaikissa yleisissä tiloissa… . Kuva: © Matkoilla-blogi

…ja uutta näkemistä riittää taatusti koko risteilyn ajan. Kuva: © Matkoilla-blogi

Yhteistä monelle teokselle on tyylien ja materiaalien yhdistely… . Kuva: © Matkoilla-blogi

…tai runsas värienkäyttö . Kuva: © Matkoilla-blogi

Unikko? Kuva: © Matkoilla-blogi

Tilataidetta. Kuva: © Matkoilla-blogi

Kirjasto. Kuva: © Matkoilla-blogi

Martini Bar – jos Martini ei kuulu suosikkeihin on turha vaivautua…. Kuva: © Matkoilla-blogi

Daiquiri ennen illallista, Ensemble Loungen rauhallisessa tunnelmassa. Kuva: © Matkoilla-blogi

Kannen 14 keulassa sijaitseva Sky Observation Lounge toimi päiväsaikaan rauhallisena panoraamabaarina, illaksi tila muuntautui enemmänkin yökerhoksi. Kuva: © Matkoilla-blogi

Mikäli haluat tutustua alukseen tarkemmin löydät tästä aluksen kansikartat.

Tuulen yltyessä nautimme ensimmäisen illallisemme laivan pääravintolassa (”Main Dining Roomissa”) sähkötuikkujen loisteessa. Olimme valinneet ”Select Dining”-vaihtoehdon ruokailujamme varten, mikä tarkoitti ettei meillä ollut vakituista pöytää tai illallisaikaa (eikä myöskään vakituista pöytäseuraa). Tässä vaihtoehdossa saa varautua odottamaan vapaata pöytää jonkin aikaa (etenkin jos haluaa istua kahden hengen pöydässä); me odotimme max 15 minuuttia, ja odotusajaksi annettiin ravintolan ovelta mukaan hakulaite joka pärisi pöydän vapauduttua.

Seuraava päivä vietettiinkin kokonaisuudessaan merellä laivan kyntäessä aaltoja kohti Puerto Ricoa ja ensimmäistä kohdesatamaamme, San Juania.
Reflectionin ulkokansiin ja -tiloihin, ravintola- ja viihdetarjontaan sekä kohdesatamiin tutustutaan tulevissa postauksessa, joten ”stay tuned”…

Ensimmäisen meripäivänä tuuli oli melko navakkaa ja nostatti jonkin verran maininkia. Kuva: © Matkoilla-blogi