Tänään palataan vielä kerran lyhyesti äsken päätyneisiin asuntomessuihin. Aikaisemmissa postauksissa painopiste oli suosikkikohteissa ja yksityiskodissa, tänään tehdään vielä lyhyt kurkistus kahdeksankymmentäluvulle, messujen ”kasarikotiin”.
Olimme säästäneet kohteen viimeiseksi, ja hllkulla oli, että se olisi aikapulan vuoksi jäänyt käymättä. Onneksi ei kuitenkaan jäänyt, sillä monta ihastunutta iiikkk’iä olisi jäänyt kuulematta mikäli aikamatka olisi jäänyt väliin.
Usein matkaillessahan tehdään aikamatkoja – milloin historiallisia paikkoja ja rakennuksia ihmetellen, milloin esim. Visbyn keskiaikaviikon kokonaisvaltaisesta tunnelmasta nauttien. Aika ja tiettyyn aikakauteen liittyvät esineet, tyylit ja ilmiöt ovat yleensä aina jotenkin osa matkailun viehätystä. Joku on joskus väittänyt, että ”ajalla ei ole merkitystä, paikalla on” ; itse väittäisin kylläkin, että kummallakin on.
Kasarikodin sisustusta ihastellessamme (nojaa…jos ihan rehellisiä ollaan paikka paikoin ehkä kyllä enemmänkin ihmetellessämme) pohdin milloin ns. normaalista tulee ”kauheaa”? Paljonko aikaa pitää kulua ennenkuin normista tulee retroa? Aika muuttaa kummasti käsitystä siitä mikä on milloinkin muodikasta; eihän esimerkiksi omassa lapsuudessa katsonut ”Kasarikodin” tyyppistä sisustusta mitenkään merkillisenä, kun se taas tänä päivänä tuntuu kovin kaukaiselta…
Näiden kuvien myötä – tervetuloa aikamatkalle kahdeksankymmentäluvulle ja kurkistamaan meidän monien lapsuuden/nuoruudeen kuumimpiin trendeihin. Asuntomessujen ”kasarikodin” kuvien viereen intouduin tekemään kuville vastaparit ”kakstuhatkotien” vastaavista tiloista, joita bongasimme messuilla.








Kävitkö messuilla ja pyörähditkö myös kasarikodissa? Tulivatko sinulle vanhat muistot mieleen?
2 kommenttia
Mainiot kuvaparit! Veikkaanpa, että pitkin Suomea löytyy vielä tuollaisia kasarikoteja osalta vanhemmasta väestä. Omasta kodistani löytyy ”kasarimaustehylly”: mustapippuri ja merisuola, ei muuta.
Nykykeittiössä ei taida olla maustehyllyjäkään, koska mausteet pitäisi säilyttää pimeässä poissa lämmönlähteestä. 😀
Kiitos; idea kuvapareista tuli vasta kirjoittaessani, ja ihan helppoa ei ollut löytää kuvien joukosta kasarikodin kuville ihan vastaavasta kuvakulmasta olevia, samanaiheisia kuvia. Hieman onnea oli siis tässä kohtaa matkassa.
Joo, näitä ihan autenttisiakin kohteita löytyy kyllä varmaan ruusaastikin vielä ympäri Suomea. Eikä siinä vikaa tai moittimista – oma koti kullan kallis!