Skotlannin maaseutukierroksella pysähdyimme tietenkin myös ihailemaan Skotlannin toiseksi kuuluisinta järveä, Loch Lomondia (kuuluisin lienee Loch Ness, joka meillä jäi vielä tulevaisuuden bucket-listille). Järven rannalla ohjelmassa oli reilun puolentoista tunnin tauko lounasta ja maisemien ihailua varten.
Loch Lomond on pinta-alaltaan Skotlannin suurin järvi, mutta vesimäärältään huomattavasti syvempi Loch Ness pesee Loch Lomondin moninkertaisesti. Syvimmältä kohdaltaan Loch Lomond on 190 metriä ja keskisyvyydeltään 37 metriä.
Loch-sanahan on järveä tarkoittava sana niin Iirin, gaelin kuin skotlannin kielessä jonka juuret ovat latinan lacus-sanassa. Tarkkaa järven kokomääritelmää ei loch-sanan käytön suhteen ole, mutta jos kyseessä on pieni järvi siitä voidaan käyttää myös lochan-sanaa. Yhteensä loch’eja ja lochan’eja on Skotlannissa yli 30.000 !
Heart of Scotland-yrityksen kuljettaja-oppaamme Iain vei meidät ensin pienen solan kautta rannalle ihailemaan järveä hieman avarammassa maisemassa. Siinä kohta ilma oli vielä kaikenkastelevasta tihkusateesta utuinen ja tummanharmaat pilvet roikkuivat matalalla, joten kovinkaan kauan emme ihailleet maisemia ennkuin siirryime takaisin Balmahan keskustaan pidempää taukoa varten.
Onneksi siinä kohtaa sade taukosi, ja kuin ihmeen kaupalla taivaankannen peittäneet pilvet repesivät auringonpaisteeseen, joka kultasi ruskan kultaaman maiseman. Matkoillablogia säännöllisesti seuraavat tietävät, että minulla on hienoinen heikkous kuvauksellisiin järvimaisemiin ja niihin heijastuviin auringonsäteisiin joten kameraan tarttui tietenkin myös Loch Lomondilla kuvia hieman enemmän kuin tarpeeksi. Tässä niistä muutamia kuvapostauksen muodossa – paikallaan on ehkä kuitenkin varoituksen sana: iso määrä järvenrantakuvia saattaa aiheuttaa herkissä ahdistusta tai matkakuumetta!
Pienestä Tom Weir’s Rest-puistosta lähdimme kävelemään rantaa eteenpäin, ja muutaman mutkan jälkeen avautui huikaisevan kaunis näkymä järven yli.
Loch Lomondin peilityyntä pintaa ihaillessa itseä valtasi syvä hyvän olon tunne ja rauha; kliseistä tai ei, mutta onkin tuntui että aika pysähtyi. Kauniiden maisemien ääressä ei sanoja tarvita.
Käveltyämme tovin rantaa pitkin maisemia ihaillen suuntasimme kylän monopoliasemaa pitävään The Oak Tree Inn -ravintolaan lounastamaan ja lämmittelemään. Monopoliasemastaan huolimatta ei ollenkaan huono, Shepherd’s Pie sekä Fish & Chips maistuivat loistavasti paikallinen ale kyytipoikana.
Jälkiruokakahvit nautimme vielä ennen lähtöä viereisessä (samana yritysryppääseen kuuluvassa) St Mocha Coffee Shop-kahvilassa joka oli varsin viihtyisä avotakan ääressä olevine skottiruudullisine tuoleineen.
Oletko käynyt Loch Lomondilla tai onko järvi omalla bucket-listilläsi?
Kaikki Skotlannin matkaamme liittyvät postaukset löytyvät Matkoilla-blogista Skotlanti-tägin alta.
2 kommenttia
Oi miten upeita järvimaisemakuvia! Samaa minäkin aina tunnen järvi-/merimaisemia katsellessa: Itseäni valtaa syvä hyvän olon tunne ja rauha.
Parasta.
Skotlannissa en ole koskaan käynyt, mutta maa kuuluu sellaisiin ”ehkä joskus voisin vierailla siellä.” Yleisimmin valitettavasti haikailen lämpimien kohteiden perään.
Kiitos K!
Joo, totuuden nimissä täytyy sanoa ettei Skotlanti oikein ole vastaus lämpimän kohteen kaipuuseen; suosittelen silti (lämpimästi). Meilläkin Skotlanti oli pitkään kesälomien ”kohdelistalla”, mutta jäi aina jonkun muun kesäisemmän ja lämpimämmän kohteen takia hopeasijalle loppumetreillä. Loppusyksystä valinta oli jotenkin helpompi (ja kaunis ruska yllätti positiivisesti).